Aamulla Hesaria lukiessa huomasin löytäväni ajatuskaverin, kun luin Kirsi Pohjolan Vieraskynää. Otsikko oli: koulu ei ymmärrä lasten mediakulttuuria. Pohjola toteaa, että kuilu nuorten mediakulttuurin ja koulun tekstikäytänteiden välillä on revennyt, eikä kyse ole pelkästään tekstimaailmojen erkaantumisesta vaan kasvavasta kuilusta elämismaailmojen välillä. Kun kyse on elämismaailmojen eroista, siinä on valtava haaste turhautumisen, ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden kierteenä. Pahimmillaan lapsi tai nuori kokee, ettei voi oppia itselleen ja aikakaudelleen luonteenomaisella tavalla. Koulu menettää otteensa ja mahdollisuutensa, kun se ei mahdollista toisenlaista oppimista ja aktiivista toimijuutta. Työelämässä taas nämä ei-koulussa opitut mediakulttuuritaidotkin ovat arvossaan. Niitä suorastaan edellytetään ja vaaditaan.

Ristiriitaista. Ei ihme, että monella nuorella on koulun suhteen motivaatio-ongelmia. Kirsi Pohjola maalaa tulevaisuuden koulua, jossa nykykoulusta on mukana enää nimi koulu, muodon vuoksi. Virtuaalinen ja fyysinen yhdistyy, eri kouluasteet tekevät töitä yhdessä, oppiminen tapahtuu projekteissa, joissa yhdistyvät käytännöllisyys ja teoreettinen työ.

Hei kollegat, taidamme olla hyvällä kehityssuunnalla, kun olemme yhdistäneet lähi-ja verkko-opetusta, kehitämme ilmiöprojekteja, missä teoreettisuus ja käytännön työ yhdistyy, kun olemme tuoneet sosiaalisen median kaikkialle oppimiseen. Ja opistothan ovat niitä liberoita, sillanrakentajia ja rajojen ylittäjiä, joille on helppoa hämärtää noita kouluasteiden rajoja.

Opistolla ei ollut tänään enää kovin isoa joukkoa. Kaikilla näytti olevan hirmuinen kiire saada viimeiset asiat tehtyä. Myös itselläni oli hosuminen päällä. Tuli muutama huolimattomuuserhe. Ei onneksi iso eikä korjaamaton, mutta uusiksi meni yksi raportin osa ja yksi lomapäätös. Koneella kun kiireessä koheltaa, voi täppä mennä niin helposti vikapaikkaan.

Puhti alkaa olla pois itse kullakin. Lumi tuiskuaa ja on pakkasta ihan kunnolla. Mitkäköhän työt ovat vielä tekemättä? Pieniä joululahjoja on ilmaantunut pöydälleni. Tosi lämmittäviä yllätyksiä. Hannu yllätti myös! Kiitokset! Sähköposti paukkuu joulutervehdyksiä. Minä olen jakanut halauksia. Olenkohan huomannut jokaisen tässä tohinassa?