Osallistuin tiistaina Arbiksella pidettyyn seminaariin. Teemana oli Maailma Kööpenhaminan jälkeen. Tilaisuus oli päätös VISIO:n “Ilmastonmuutos vapaan sivistystyön haasteena” – täydennyskoulutuskokonaisuudelle, joka toteutettiin viime vuoden puolella.

Koulutuskokonaisuuden aikana kerättiin vapaan sivistystyön oppilaitosten parhaita käytänteitä ja avattiin ilmastonmuutos-ilmiön monitahoisia tulokulmia ja vaikutusmahdollisuuksia. Seppo Niemelä totesi ensimmäisessä koulutustilaisuudessa, että pelkkä tieto lisää sananmukaisesti tuskaa. Oleellista on löytää vastauksia siihen, mitä minä voin tehdä. Ja mitä me voimme tehdä. Neuvosen Aleksi puhui siellä ja myöhemminkin ”me pystymme” politiikasta. Tällaiset sivistysprosessit päätyvät toimintaan ja yhdessä tekemiseen, niin minä uskon.

Sain kunnon tietopläjäyksen siitä, miten maailma makaa Kööpenhaminan jälkeen. On  kuulemma vielä kohtuullinen mahdollisuus pysyä kahden asteen tavoitteessa, jos päästöjen suunta saadaan laskuun vuoteen 2015 mennessä! Oras Tynkkynen ja Kaisa Kosonen esittelivät madonlukuja siitä, mitä  2 asteen tavoite oikeasti tarkoittaa. Vaikka Kööpenhamina oli pettymys, neuvotteluja on jatkettava ja kävi miten kävi, päästöjä on vähennettävä ja ilmastopolitiikkaa tehostettava. Hyvä merkki on, että keskeiset toimijat ovat sitoutuneet joka tapauksessa vähentämään päästöjään. Sekin, että fossiiliset polttoaineet ehtyvät ja tulee voimakkaampi tarve kehittää kestävää teknologiaa, vie samaan maaliin. Rohkaisevaa on, että edelläkävijämaat osoittavat vähäpäästöisen kasvun mahdolliseksi. Sen kauempaa ei Tynkkysen mukaan tarvitse tällaista esimerkkiä hakea kuin Ruotsista. Kun vielä asiakkaat vaativat  ponnekkaammin vähäpäästöisiä ratkaisuja, ei tarvitse odottaa sitä, että  vasta ilmastokriisin tuhot pakottavat toimiin. Silloin on auttamatta liian myöhäistä.

Kaisa Kosonen toi esille tarpeen saada Kööpenhaminan shokista ilmastoneuvottelut uuteen nousuun. Haaksirikko voi toimia herättäjänä, ja silloin on mahdollista saada kunnianhimoinen ja sitova sopimus aikaan Meksikossa. Lähivuodet joka tapauksessa ratkaisevat, miten päästövähennystavoitteissa onnistutaan.

Näitä puheenvuoroja kuunnellessa kirkastui, että kaikkia toimijoita tarvitaan. Hanskoja ei missään nimessä pidä lyödä nurkkaan. Uskon edelleen, että vapaalla sivistystyöllä on ilmastotalkoissa ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tärkeä rooli.

Seminaarissa pohdittiin, kumpi on tärkeämpi näkökulma, ympäristö vai kestävä kehitys.  Se ei ole niin olennaista mitä kautta asioita lähestyy, kun itse tietää mitä mitä tavoittelee. Näkökulma voi olla kapeampi tai leveämpi, kunhan kaikkea ei muusata epämääräiseksi kekemössöksi. Se ei auta mihinkään.

Vapaan sivistystyö on havahtunut toimimaan. Meidän opistomme työsuhdepyörät oli noteerattu konkreettisena ekotekona ja Ukkosen Antti oli päässyt VISIOn raporttiin niiden mannekiiniksi. Antti on satojen kilometrien työmatkapyöräilyn lisäksi nyt myös etätyön mannekiini! Opiston etätyömanifesti toi kestävän työmatkaliikenteen esille laajempana kysymyksenä. Jokainen työmatkaliikkuja ja etätyötä tekevä ottaa kantaa hiilijalanjälkeen ja sen pienentämiseen. Opiston johtotiimi linjasi taannoin kulkuvälineiden prioriteettia. Julkiset ja kimpat kevyen liikenteen suosimisen lisäksi ovat aina etusijalla. Ehdotettiin, että ne meistä, jotka paljon joutuvat työn puolesta liikkumaan, selvittävät ja perustelevat muille, miten liikkuu ja miten ottaa huomioon hiilijäljen pienentämisvaatimuksen. Lähtökohta oli, että esimerkeillä ja rohkaisulla mennään eteenpäin.

Kotiovellamme kävi ennen joulua pari koululaista myymässä vuoden 2010 kalenteria. Leirikoulua varten varmaan, ajattelin. Oikeassa olinkin, mutta sydän oikein pompahti ilosta kun reippaat nuoret esittelivät, että kyse on Ekoteko-kalenterista, joka on Kalevankankaan koulun luontokurssin ideoima ja toteuttama vuosikalenteri, missä jokaiselle vuoden päivälle annetaan vinkki keinosta säästää energiaa ja luontoa. Hienot kuvat ja toimivia ideoita. Nohevaa porukkaa! Melkoinen ponnistus kasiluokkalaisilta, heidän opettajiltaan ja tukijoiltaan.

Tämän päivän kohdalla lukee: jätä kylmä autosi pihaan ja käytä joukkoliikennettä!

ps. liekohärkä (Ceruchus chrysomelius) on kuoriaislaji, jonka toukat tarvitsevat pitkälle hajonnutta puuainesta. Löytyy vanhoista metsistä. Laji on taantunut voimakkaasti 1800-luvulta nykypäivään. 2010 vietetään maailman biodiversiteettivuotta. Ilmastonmuutos vaikuttaa olennaisesti ekosysteemeihin ja niissä elävien lajien olemassaoloon. Jos 2:n asteen tavoitteessa ei onnistuta, pohjoiset havumetsät jäävät elämään menneiden ihmisten haaveissa. Sinne katoaa muistuma liekohärästäkin.