Ehkä tuo kuvaa parhaiten tämän hetkisiä tunnelmia. Kärsimättömyys lisääntyy kun loma alkaa kolkutella kantapäitä. Paljon tekemättä, aika ei riitä. Työpöydälle kerääntyy monta sellaista asiaa, jotka on hoidettava ja jotka tulivat aivan puun takaa tehtäväksi ennen lähtöä. Tiedossa olevissakin olisi kylliksi. Huomenna suunnitellaan vielä yhdessä ensi vuotta lähtemällä pois opistokampukselta. Keskiviikkokin Tampereella. No, kai näistä selviää kun on pakko.

Viime viikko oli päättäjäisjuhlia, puheita ja juhlia. Bändilinjalaisille puhuimme Jukan kanssa mukavasti toisiamme täydentäen; minä yleistä herkistelyä, Jukka linjanvetäjänä sisällönasiantuntemusta huokuvaa konkreettista ja kanssaelävää. Kun vielä Jukka lauloi Neil Youngia ja saimme opiskelijoille todistukset, ruusut ja muut tykötarpeet kouraan, tuntui aivan juhlalta.

Perusopetuksen ja kymppiluokan opiskelijoiden juhla oli siitäkin kiva, että juhlaan oli tullut mukavasti myös opiskelijoiden vanhempia. Eva ja Eveliina esittivät oman biisinsä juhlassa.  Taitavia tyttöjä. Hauska oli myös todistusten jaon aikana taustalla etenevä slideshow: parhaita paloja ja hauskoja tapahtumia opistovuoden eri vaiheista.

Minä – kuten usein, puhuin Grundtvigin ajatuksista. Kyselin, saimme aikaan elämän koulun – annettiinko mahdollisuus elävälle sanalle ja  yhdessä tekemiselle ja oppimiselle – päntättiinkö vähemmän ja tehtiin enemmän? Kyllä tällaista oppimista monet projektit, Action-viikon touhut ja mm. Sof-teatteriprojekti hyvin ilmensi.

Ylioppilasjuhlat olivat lauantaina. Otavan Opiston Aikuislukiosta valmistui 23 ylioppilasta. Juhla oli ensi kertaa avoinna myös verkkoon, mistä juhlissa oli mukana lähes 20- päinen yleisö meidän opistolla juhlivien lisäksi. Mikit vähän katkoivat puhetta, mutta hyvä kokemus tuo oli. Toivotaan, että oli myös rohkaisuksi niille lukiolaisille, jotka verkon kautta lukiotaan puurtavat ja välillä yhteisön rohkaisua tarvitsevat. Jos syntyisi ajatus, että tuolla minäkin olen mukana jonkin vuoden päästä. Onnitteluja tuli ulkomailta asti juhlijoillemme.

Näistä syntyy se haikeus. Tämä lukuvuosi on paketissa samaan aikaan kun uusi kolkuttaa jo aivan kannassa. Kärsimätöntä haikeutta ja haikeaa kärsimättömyyttä. Ensi vuosikin pitäisi ehtiä hyvälle hahmolle vielä ennen lomia.

Kesäkurssitkin alkoivat ja akvarellimaalarit valloittivat juhlasalin. MIkähän muu oppilaitos kuin kansanopisto vaihtaa rytmiä lennossa, ei rauhoitu kesäksi vaan kiihdyttää sykettään kesäkaudeksi? Uusi koulutussihteerimme on ottanut kesävaihteen asiantuntevasti haltuun.    Rauhallisin mielin alan kohta pakata kasseja purjehduslomaa varten. Saimaan kanavasta merelle ja keula kohti Turun saaristoa. Siinä menossa elämän monet asiat asettuvat oikeisiin suhteisiinsa. Merellä perspektiivi siirtyy väkisin omasta navasta kauemmas ja toista lähemmäs.

Hyvät kollegat, Kasnäsissä opiston kehittämispäivillä tavataan juhannusviikolla! Seuraava blogikirjoitus taitaa syntyä kehittämispäivien tunnelmista.

Kaikille hyvää ja rentouttavaa kesää!