Reksiblogi 20.12.2010

Minulla on tapana kerätä erilaisia artikkeleita. Aika monenlaista kokoelmaa on kertynyt 36 vuoden opettaja-ja rehtorikokemuksella. Suuri osa jää mappeihin pölyttymään, mutta välillä sieltä löytyy helmiä ajattelua avartamaan. Tiede-lehden 2007 vuosikerran 8. numero kertoo Kai Hakkaraisesta ja älystä. Opettajakoulutuslaitoksen professori Hakkaraisen mukaan on olemassa kuusi älyä jalostavaa hyvettä.

• älä anna periksi
• ole optimisti
• opi nauramaan itsellesi
• rakasta tietoa
• heittäydy virtaukseen
• ajattele tulevien sukupolvien hyvää

Nuo hyveet on helppo allekirjoittaa! Sen me jokainen tiedämme, että oppiminen on kovaa työtä. Se vaatii harjoittelua. Vaikka älynlahjat eivät käy tasan, ne eivät ratkaise kenestä tulee nero. Oppimistutkimuksen professori Hakkarainen toteaa, että tutkimusten valossa lahjakkuutta tärkeämpää on harjoitus. Isäni sanoi aikoinaan, että opiskelu vaatii pääasiassa sitkeyttä ja hyviä istumalihaksia. Periksi ei pidä antaa.

Se, että on optimisti ja jaksaa uskoa itseensä ja oppimiseensa, se, että uskaltaa nauraa itselleen, on myös tärkeää. Ryppyotsainen puurtaminen vie oppimiseltakin kaiken ilon. Myös itselle nauraminen on kaikella tapaa hyväksi.

Huolestuttavaa on, että iso osa nuorista menettää uskonsa oppimiseen koulun aikana. Hakkaraisen mukaan poikien ja tyttöjen erilainen koulumenestys voi johtua siitä, että pojat selittävät tyttöjä helpommin oppimisvaikeuksien johtuvat tyhmyydestä pikemmin kuin yrityksen puutteesta. Onneksi käsitykset synnynnäisten kykyjen, mystisen lukupään tai matikkapään vaikutuksesta pikkuhiljaa muuttuvat.

Älystäkään ei ole iloa, ellei ole tietoa. ”Rakasta tietoa” on Hakkaraisen listassa yksi älyn hyveistä.

Älyä pidetään pään sisäisenä ominaisuutena, mutta sitähän se ei ole! Se on mitä suurimmassa määrin sosiaalista; oppimista toisilta ja vieläkin enemmän, oppimista yhdessä. Parhaita tuloksia syntyy kun porukassa on erilaista osaamista. Arvokkaita rooleja löytyy kaikille.

Eikä voisi kuvitella nautinnollisempaa oppimiskokemusta kuin tuo virtaukseen heittäytyminen! Se on jotakin, mitä alkaa haluta lisää, kun kerran pääsee flown kokemaan. Kun aika menettää merkityksensä ja ideat ruokkivat toisiaan, kun saadaan yhdessä aikaan asioita, sellaisessa oppimisessa on laatua!

Ja tuo viimeinen: tulevien sukupolvien hyvä yhdistää hyviä ajattelijoita. Viisaudessa yhdistyvät huippuosaaminen ja eettisyys. Viisas ei tuhoa luontoa tai raiskaa luonnonvaroja, viisas ei käytä älyään tulevien sukupolvien haitaksi vaan päinvastoin.

Huomenna on opiston joulujuhla. Nopeasti syyslukukausi vierähti – ehkä juuri opittiin yhdessäoppimisen tapoja, vaikka kaikessa ei päästy vielä alkua pidemmälle.

Näistä eväistä aion huomenna jakaa meille kaikille aineettomia lahjoja, jotta keväästä löytyisi edelleen toivoa, iloa ja motivaatiokipinää. Ja sitäpaitsi – Kai Hakkarainenkin on kulkenut aikuislukion kautta jatko-opintoihin, kun oppiminen alkuun takkusi.