Reksiblogi 22.2.2012
Aika on hurahtanut lennossa ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Kirjoittamisen näkökulmasta pää on täynnä monenlaista, mutta juuri nyt ei ole yhtään selkeää ajatusta siitä, mitä voisi saada jäsennellysti ulos.
Lähden liikkeelle tästä päivästä. Aamu-uutisten opetusministerin kommentti oli kuin aprillipäivästä. Opiskelijat pois kaupan kassoilta ja muista vastaavista töistä! Jukka Gustafsson perusteli näkemystään sillä, että korkeakouluopiskelijoiden tienaaminen hanttihommilla pidentää opiskeluaikoja samalla kun työpaikat ovat pois heiltä, jotka oikeasti näitä töitä tarvitsevat. Kansantalous hyötyy, jos opiskelijat opiskelevat ja valmistuvat nopeaan tahtiin.
Opetusministerin mielestä opiskelijoiden pitäisi pysyä koulunpenkillä ja valmistua pikavauhtia vailla työkokemusta, vailla kokemuksia todellisesta työelämästä ja työyhteisöistä.
Onhan omituista, ellei työhaluiset nuoret voisi töissä käydä opintojen aikana. Ja vielä oudompaa olisi, jos opintojen aikaista työssäkäyntiä jotenkin hankaloitettaisiin.
Tänään pullahti ulos myös koulutuksen arviointineuvoston julkaisu lukion tuottamista jatkokoulutusvalmiuksista korkeakoulutuksen näkökulmasta. Siinä lukiokoulutus sai kritiikkiä paitsi opinto-ohjausjärjestelmän toimimattomuudesta kuin siitäkin, että lukiokoulutus ei ole todellisen maailman eikä työelämän kanssa juurikaan tekemisissä. Koulutus sinänsä on hyvää, mutta se on hyvin tietopainotteista ja sirpalemaista. Haastatellut nuoret totesivat, että lukiossa pitäisi saada käsitystä työelämästä ja erilaisista työpaikoista, jotta voisi tehdä mielekkäitä valintoja omaa tulevaisuutta ajatellen.
Minulle itselleni on ollut paljon hyötyä opiskeluaikaisista ”hanttihommista” niin sijaisopena kuin Seilin tutkimuslaitoksen keittiöapulaisena, Naantalin kaupungin puistotyöntekijänä tai Vesihallituksen saari-inventoijana. Kauppa-apulaisena ja paikallislehti Kyrönmaan kesätoimittajanakin on tullut toimittua.
Kaikista töistä on ollut paljon opittavaa. Jos lukio tai yliopisto ei tule työelämää lähelle, on tärkeää mennä sinne itse. Näin piti tehdä 60- ja 70-luvulla. Oma nuoriso on tehnyt samaa 2000-luvulla.
Työhaastatteluissa itse arvostan nuoren työnhakijan kohdalla juuri näitä erilaisia kokemuksia. Sitä, että nuori ymmärtää kaiken työn olevan arvokasta. Ymmärtää, että erilaisissa työyhteisöissä on tultava toimeen ja löydettävä oma paikkansa. Niitä ns. geneeriset taitoja, joita tuo tänään ilmestynyt julkaisukin peräänkuuluttaa, opitaan juuri näissä työelämässä ja harrastuksissa. Myös kaupan kassalla. Vastuullinen toiminta, omien tekemisten suhde isommassa kokonaisuudessa, ongelmien ja ristiriitojen ratkaisutaidot vaativat oikeita ympäristöjä, missä niitä voi harjoitella.
Huomattavasti valmiimpana sitten valmistuu, kun tällaisia kokemuksia on takana.
Tuoreet kommentit