Reksiblogi 12.02.2012

Tuo otsikko nousi mieleeni sunnuntain juoksulenkillä kun mielessäni kertailin viime viikkojen elämää ja tapahtumia.

Sitähän tämä elämä on: sytyttämistä ja sammuttamista.

Viikko sitten osallistuin G-opistojen laatupäiville Kymenlaakson opistolla. Koolla oli grundtvigilaisten opistojen väkeä eri puolilta Suomea. Aika lailla matalalentoisissa tunnelmissa käytiin opistojen tulevaisuuskeskustelua, kun ennen joulua opistojen tietoon tulleet yllättävät valtionosuusleikkaukset puhuttivat rehtoreita ja talousihmisiä.

Seppo Niemelä oli mukana pitämässä huolta, ettemme noihin tunnelmiin jääneet, vaan yritimme löytää ratkaisuja. Mietimme, mitä uusia mahdollisuuksia opistoilla on, kun mm. uuden presidentin lupaamat syrjäytymisen estämiseen liittyvät toimet lähtevät liikkeelle. Myös Sepon veljensä Jorma Niemelän kanssa kirjoittamat ideat sosiaalisesti kestävästä kehityksestä ja kansanopistojen roolista sen edistämisessä sytyttivät kuulijoita hyvin voimauttavalla tavalla. Silmien eteen nousi näky tehtävistä, vaikka edelleen rahoituksen riittämättömyys nakertaa tekemisen mahdollisuuksia ja uskottavuutta.

Iltaohjelmaksi Kymenlaakson opisto oli organisoinut  tutustumismahdollisuuden paikallisuuteen ja paikalliseen kulttuuriin. Se kulminoitui Ankkapurhan paperitehtaan museoon ja sen jälkeen Anjalankosken teatterin tuottamaan esitykseen ”Viimmiin sammuttaa valot” . Kyseessä oli tilannekatsaus Myllykoskelta, tunteet ja tuntemukset musiikin, laulun ja sanan voimalla. Kymijoki kertoi tarinaansa, kuunneltiin sukupolvien tarinoita, haastateltiin Nalle W:tä ja laulettiin Hanna Pakarisen paperimiehen tytärtä. Naurettiin, vaikka itketti.

Vaikka tehtaan valot sammutettiin, ihmisten elämänuskoa ei. Toivo jää jäljelle. Syttymistä uuteen- se näkyi niin hyvin tuossa esityksessä.

Syttymisen teema jäi mieleen myös tämän viikon Anna-lehdestä. Siinä oli haastattelu Suomen kahdesta vahvasta näyttelijästä, ystävyksistä Krista Kososesta ja Armi Toivasesta. Naisten ystävyys on saanut alkunsa Lahden kansanopistolla, missä kummatkin ovat opiskelleet 2000-luvun alussa. Armi on sattunut osumaan paikalle kun Krista on muuttotavaroineen ajanut opiston eteen. Ystävyys on jatkunut siitä saakka.

Armi Toivanen kertoo haluavansa oppia ystävältään taitoa kiinnostua toisista ihmisistä. On hienoa nähdä miten valo syttyy ihmisen silmiin silloin kun tämä huomaa että joku kiinnostuu ja välittää. Krista osaa sytyttämisen taidon, kertoo Armi.

Jotenkin tuossa lauseessa kulminoituu opistotyön ja ihmisten välisten suhteiden ydin. Kiinnostuminen toisesta saa aikaan sen, mitä ihmisen omaehtoinen kehittyminen tarvitsee. Seppo Niemelän sosiaalisesti kestävän kehityksen konsepti puhuu tästä.

Sytytetään mieluummin valo ihmisten silmiin kuin sammutellaan ja ajetaan säästöliekillä.