Reksiblogi 22.1.2012

”Old Ideas” on Leonard Cohenin tämän kuun lopussa ilmestyvän levyn nimi. Vanha herra Cohen on todellakin vedossa! Erikoinen mies ja erikoinen ura – vanhetessa niin nuori ja samalla niin iätön, hauras ja vahva. Suzannesta saakka Cohen on seurannut minua ja musiikkielämääni. Erityisen läheltä Cohen kosketti 80-luvun lopulla kun  I’m your man – albumi ilmestyi. Take this walz on vienyt useasti tanssilattialle. Muutaman vuoden takainen bändilinjan Elina tulkitsi Hallelujah-kappaleen koskettavan upeasti.

En ole  tiennyt Cohenin masentuneisuudesta tai voimallisesta elämän tarkoituksen etsinnästä ennen sunnuntaista Hesaria. Surulliset tarinat sen sijaan ovat aina puhutelleet.

Vanhoista ideoista hän sanoo osuvasti: ” En ole koskaan tuntenut seisovani buffet-pöydässä, jossa on valtavasti vaihtoehtoja. Olen vain raapinut siitä yhdestä ja samasta tynnyristä uudelleen ja uudelleen.”

Buffet-pöytävertausta on opiston nettikoulutuksen pedagogisessa kehitystyössä käytetty paljon. Puhumme kolmesta kattauksesta. Buffet-pöydälle meidän kattauksissa on laitettu tarjolle kaikki lukion pakolliset, syventävät ja soveltavat kurssit. Opiskelija voi siitä kattauksesta omaan tahtiin edeten suorittaa omaan oppimissuunnitelmaansa valitsemansa kurssit ja edetä kohti maalia. Muita mahdollisuuksia ovat A la carte (ryhmäkurssit) tai kokkikoulu eli ilmiökurssit, joissa oma osallisuus alkaa jo suunnitteluvaiheesta.

Leonard Cohenin mukaan hänen vanhat ideansa ja ajatuksensa tulevat parhaimmillaan lähes 3000 vuoden takaa, vanhatestamentillisista ulottuvuuksista ja mytologiasta.

Noihin vanhoihin ideoihin juutuin itse myös toisissa kohdissa sunnuntain lehden luentaa. Yksi tynnyri, josta itse raavin asioita uudestaan ja uudestaan, on luontotynnyri.

Kun Kingiseppin fosforikatastrofia on puitu ja ihmetelty, pysähdyin Irma-Riitta Järvisen mielipidekirjoituksen ääreen. Joki, jonka kautta lannoitetehtaan fosforipäästöt kulkevat mereen on nimeltään Luga-joki. Se on aiemmin tunnettu Laukaanjokena. Alue on entistä Inkerinmaata. Laukaanjoen suun länsipuolella oli inkeroisten ja itäpuolella vatjalaisten asutusta. Nuo kansat joutuivat tuhon omiksi toisessa maailmansodassa ja ovat nyt lähes kokonaan hävinneet. Laukaanjoki on mainittu useasti kalevalamittaisissa lauluissa. Jopa niin  että joku noista kalevalaisista laulajista sijoitti maailman synnyn Laukaanjokeen.

Pääskyläinen päivälintu tuli ja muni munansa Laukaaseen, ne särkyivät ja niistä syntyivät maa, taivaankappaleet ja tähdet.

Vanhoja ideoita ja myyttisiä ulottuvuuksia siihen ympäristötuhoon, mikä tuli nyt päivänvaloon. Itämeren suojelulle oli hyväksi että tuli! Nyt suojelutoimia voidaan kohdentaa sinne missä niistä on eniten hyötyä.

Tynnyrin toinen puoli aukesi Raudaskylän opiston rehtorin ja kollegani Jukka Hautalan kirjoituksesta ” Kansanopistoista on tullut koulutusjärjestelmän sylkykuppeja”. Hatunnosto Jukalle! Toivottavasti keskustelu ei jää tähän!