Reksiblogi 2.9.10

Connect Pro:ta ja kalastusta

Oli se vaan hyvä kokemus tänään kun saimme grundtvigilaisen rehtoriverkoston kokouksen toimimaan Adoben Connect Pro – konferenssiympäristössä. Ei tuhraantunut aikaa tuntitolkulla matkusteluun kokouspaikalle eikä muihinkaan työmatkan pakollisiin kuvioihin. Olimme kaikki varmasti vähän ymmällä, mutta positiivisesti; uteliaita sille, kuinka tällaista kokousmuotoa voisi käyttää ja kehittää. Kaksi kollegaa eksyi alkuun väärään kokoushuoneeseen, mutta pääsivät kuin pääsivätkin omalla aktiivisuudella ja pienellä lisäohjeistuksella oikeaan tilaan.

Sovimme, että otamme Connect Pron käyttöön ja opimme ja harjoittelemme sen käyttöä ja uudenlaisia kokouskäytäntöjä kerran kahdessa viikossa. Oppiminen on mahdollista yhdessä ja opistojen hyvien ICT-tukihenkilöiden avustuksella. Kun hommasta tulee rutiinia ja hyvä kokoustapa, voimme toisinaan sitten ottaa aikaa sille, että pidämme yön ylikokouksia jossakin kauempana ja tasaamme  elävän sosiaalisen kanssakäymisen vajetta kaukana opistokiireistä.

Ensimmäiseksi kokoukseksi homma meni hyvin. Kiva nähdä mitä on opittu seuraavaan kertaan. ICT-porukka oli hienosti apuna. Se auttaa jatkossakin.

MInä tästä porukasta olen onnekas, kun tukea on aina saatavilla. Otavassa Connect Pro on pitkään normitoimintaa. Pajoihin voi osallistua aina Connect Prossa. Olemme halunneet säästää ihmisten aikaa ja vähentää matkustamisen hiilijälkeä avaamalla toimintaa verkkoon. Kokouksia on pidetty ja konferenssihoustaaminenkin kuuluu opiston palvelutarjontaan. Viimeksi Opisto hoiteli verkkotekniikan, kuvauksen, yhteydet ja dokumentoinnit TEKESin seminaarissa Jyväskylässä joku päivä sitten.

Vanhan koiran temput g-rehtoreiden osalta tuli osoitettua vääräksi kun kokeilu onnistui. Eilen opin erään toisen sanonnan kautta muutakin. Olimme naisporukalla kollegamme mökillä saunomassa. Siellä yksi muisteli mummonsa pettämätöntä sanontaa: ”pää sannoo männää männää, perse sannoo ollaan tässä!”  En ollut tuota ennen kuullutkaan. Sanonta kuvaa niin osuvasti ihmisen lajityypillistä laiskuutta ja mukavuudenhalua, että alkaa väkisin naurattaa. Se kuvaa myös eilistä tunnelmaa; sitä että oli oikeasti tarpeen olla hetki kiireettömästi siinä, lenkin jälkeen saunapuhtaana hyvän salaatin ja muiden herkkujen ääressä hyvällä porukalla hosumista ja juoksemista täynnä olevan työpäivän jälkeen. Ikkunasta oli näkymä viilenevään iltaan ja eteläsavolaisiin järvi-ja metsämaisemiin. Usva nousi. Innokkaimmat kalastivat. Tuosta pysähtymisestä jäi hyvä mieli. Se näkyi monen kasvoilla tänään töissäkin.

Kaikki lähti liikkeelle yhden ihmisen aloitteesta, halusta tehdä kavereille ja itsellekin hyvää. Tämmöisiä ystäviä ja kollegoita on! Kiitos siitä. Työasiat olivat tuosta hetkestä syrjässä, ainakin jonkin aikaa. Sen sijaan opin tuon työkaverin mummon opetuksen lisäksi sen, kuka on todellinen kalastajakuningatar. Opin myös intervalliharjoitteiden syvintä olemusta. Kulmatkin ehostettiin siinä ohessa. Ei huono. Kuvassa kalastajattarien saalista.