Reksiblogi 15.4.2012

Tykkään kevyistä kantamuksista. Pyrin siihen, että olisi mahdollisimman vähän tavaraa. Yritän saada mukana kulkevatkin kevyiksi. Pyrin saamaan jalanjälkeänikin pienemmäksi.

Pääsiäinen oli ja meni. Myös sitä edeltävä paasto, jota tällä kertaa ilahduttavan monet viettivät myös ekopaaston hengessä. Huimimmat viettivät koko paaston ajan välttämällä kaikkea turhaa kuluttamista ja ostamatta yhtään mitään. Ekopaaston ajatuksena on luopua jostakin itselle tärkeästä. Minä pyrin siihen pienesti; enemmänkin muistamaan ja tiedostamaan. Oli hienoa, että aikaan osui hyväntekeväisyys- ja ilmastokampanjoita, ekopaaston puolestapuhujia niin ympäristöjärjestöjen kuin kirkonkin piiristä.

Lueskelin viiikonloppuna Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen tuottaja Jukka Petäjän lauantaiesseetä nykypäivän älyllisestä happikadosta. Olipa ajattelemaan haastava kirjoitus!

Essee lähtee liikkeelle katugallupista, minkä MTV3:n uutiset teki pääsiäispyhinä Helsingissä. Siinä kyseltiin satunnaisilta kulkijoilta, mitä nämä tietävät pääsiäisen tapahtumista. Lopputulema oli, että ei juuri mitään. Siitä otsikko ”älyllinen happikato”. Petäjä toteaa, että ei ole kyse kirkon tiedottamisesta, vaan vaan enemmän ns. perskohtaisesta matkalaukusta, siitä henkisestä ”kassista”, mihin kukin meistä sivistyksellisen ja kulttuurisen pääomansa pakkaa ja mukanaan kuljettaa. Jollakin laukkuja on rekallinen, joillakin todella se kevyt kantamus.

Hän pohtii mm. sitä, missä määrin sivistystä voi pitää jatkuvasti kertyvänä jatkumona. Jos se sitä on, pitää olla myös pilareita jotka ovat ja pysyvät kaiken muuttuvan ja pintakuohuihin perustuvan aineksen rinnalla. Jos sivistyksen pysyvästä painolastista haluaa eroon, ihmisestä tulee diginomadi; sellainen, joka hyppelee kevyesti sivistyksen hetkellisessä pintavaahdossa. Elämä on hänelle nyt eikä eilen.

Sivistystä ei voi ulkoistaa. Se kuinka suurta ja painavaa (tai pientä ja kevyttä) sivistyksen matkalaukkua meistä kukin kuljettaa, on oma valinta.

Omat ajatukset jäivät kiinni tuohon paradoksiin. Kevyt ekologinen kantamus ja pieni jalanjälki tarvitsee onnistuakseen suuren ja painavan sivistyksen matkalaukun. Ellei ole pilareita, mihin kiinnittää ymmärryksen maapallon tilasta, ympäristöhistoriasta, ekologisista arvoista, etiikasta ja globaalista vastuusta tai omien toimien merkityksestä isossa kokonaisuudessa, ei se ekologinen jalanjälki mihinkään pienene.

Iso sivistyslaukku taas sitä jalanjälkeä saattaa pienentää. Ei ekopaastoon lähde mukaan ellei ymmärrä taustaa. Ei Earth Hour kolahda, ellei tiedä miksi sitä organisoidaan. Mikä on kenelläkin isoa ja painavaa tahi pientä ja kevyttä on oikeasti sivistyksen asia!