Ihana valoilmiö pullahti tänään helmikuun taivaanrantaan. Kumma tuo mieli, miten herkästi se reagoi ympäristön muutoksiin. Emme siis olekaan ympäristöstä irrallaan, onneksi!

Olin eilen Osaava-hankkeen tiedotus-ja verkostoitumistilaisuudessa Mikkelissä. Siellä käytiin hyvää keskustelua opettajuudesta samalla kun pohdittiin opetushenkilöstön täydennyskoulutustarpeita. Professori Simo Skinnari Savonlinnasta puhui aitouden käsitteestä, aidosta ihmisyydestä koulujen työyhteisössä. Hänen viisasta puhettaan oli hyvä kuunnella. Osallistuin keskusteluun kertomalla, miten myös sosiaalisessa mediassa olen kokenut aitoutta. Bloggaaminen on aitoa vuoropuhelua. Kirjoittajan tulee kirjoittaa aidosti aidoista asioista. Epäaitous näkyy. Ellet itse usko asioihin, mistä kirjoitat, se huomataan kyllä, sanovat myös Robert Scoble ja Shel Israel. Ja ne ihmiset, jotka reagoivat blogiteksteihin, osallistuvat aidosti. Syntyy aitoa jakamista.

Välittämistä, kouluviihtymistä, uskoa omaan itseen, niitä tarvitsee jokainen, myös aikuisoppija. Levälahden Kyösti oli minun lukioni kuvaamataidon opettaja. Ikääntyvä taiteilija, joka tupakansavun kyllästämän nuhjuisen pikkutakkinsa alta jakoi huolenpitoa ja välittämistä meille pohjanmaalaisen pikkulukion taiteilijasieluille. Meille monelle juuri tuo opetus oli sitä, joka auttoi jaksamaan lukion läpi. Kyöstin opit ovat kannatelleet vielä jälkeenpäinkin, niin minua kuin monia muitakin. Kuvanveisto on minun juttuni edelleen.

Olen miettinyt, mikä tuossa Kyöstissä oli erityistä. Hän ei ollut opettaja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan hän pääasiassa ansaitsi omilla töillään. Eikä hän ollut mitenkään erityisen valovoimainen persoona. Kyösti oli tavallistakin tavallisen oloinen mieshenkilö.

Se mikä teki hänet erityiseksi, oli se, että hän suhtautui meihin nuoriin kuin tasavertaisiin kumppaneihin, kuin – uskokaa tai älkää, kuin kuvataiteilijakollegoihin, joiden mielipiteillä oli merkitystä. Yhdessä pohdittiin, millaisena joku asia tai ilmiö näyttäytyi, miten kuva kannattaisi tehdä. Ja kun lähdettiin tekemään, tuli teoria ja tekniikoiden opettaminen siinä ohessa. Opimme taulujen pohjustuksen, laveerauksen, sarjakuvatekniikat, väriopin ja sommittelun perusasiat vähän kuin sokeri liukeaa teehen, huomaamatta. Kyösti kunnioitti meitä oppilaita persoonina, joille hän opetti oman kokemuksensa kautta, rauhallisesti ja kiireettä. Kyöstillä oli aikaa. Kyösti uskoi meihin.

Kyösti järjesti kuvaamataidolle lisätilaa vanhan koulun vinttikerroksesta. Tilasta tuli meidän valtakunta, olohuone, missä vietimme pellavaöljyn tuoksussa vapaatunteja ja koulun jälkeistä aikaa. Kyösti järjesti sinne vanhoja mööpeleitä, joita me yhdessä ”tuunasimme”. Parhaat koulukaverini löytyivät niistä porukoista.

Anne Bamfordin tutkimus (The Wow Factor 2006) osoittaa, että taito-ja taideaineiden opetus parantaa pärjäämistä ja onnistumista muissakin oppiaineissa. Taito- ja taideaineiden opetus lisää myös kouluviihtyvyyttä.

Muistan hyvin, miten innostuneina ja omiin kykyihimme luottavina laskeuduimme kuvaamataidon vinttitiloista tavallisiin luokkatiloihin. Siellä ei useinkaan tuntenut samaa rohkeutta ja pystyvyyttä, mutta kuviskokemukset auttoivat niilläkin tunneilla. Olisipa uusien opetussuunnitelmien laatijat ja  tuntijakopohtijat niin viisaita, että näkisivät taito-ja taideaineiden merkityksen ihmisen kasvulle ja eheyttävälle oppimiselle.

IMG_8824

Voit seurata keskustelua RSS 2.0 syötteistä. Voit jättää vastauksen, or paluuviitteet omalta saitiltasi.
15 Responses
  1. Salla says:

    Hieno kuva, oisko minun ottama! :) Vai semmonen Kyösti, oispa mullakin ollut aikoinaan. Kuvaamataidon tunnit olivat samanlaista harmaata massaa kuin muutkin.

  2. kaisa says:

    Ajattelin, että tuohon sopisi hyvin kukka-asetelma, kun niitä kuvistunnillakin harjoiteltiin. Enpä yhtään muistanut, kenen kuva, mutta kiitos avusta;-). Ja kiitti kommentista!

  3. Sami says:

    Tuskin on suomessa kovin montaa Kyösti Levälahtea elänyt, joten oletan kyseessä olleen saman taiteilijan jolta opin enimmän osan siitä, mitä piirtämisestä ja maalaamisesta tiedän ja osaan. Oli nimittäin isäni hyvä ystävä ja molemmin puolisten vierailujen aikana laskemattomia kertoja arvioi harjoitelmiani, antoi vinkkejä, esitti parannusehdotuksia, neuvoi tekniikkaa..

    Hauskaa että joku muukin vielä muistaa “Kössin”, iän ikuisine baretteineen ja tupakan hajuineen.. :)

  4. kaisa says:

    Ja hauskaa, että joku muukin muistaa Kössin! Kiitos Sami, että laitoit viestiä.

  5. Johanna says:

    etsin googlettamalla tietoja Kössistä ja törmäsin tänne, oli hauskaa lukea tekstisi ! Kuulun hänen kanssaan samaan sukuun ja olen kokoamassa kesänäyttelyä, valokuvia, Kössin isoisän ajalta Isonkyrön pappilassa ja etsin siksi tietoja.
    On tämä internet ihmeellinen maailma !

    terveisin
    -johanna-

  6. Sami says:

    Kössi tosiaan eleli aika pitkään täällä Rantasalmella. Käsittääkseni hän eleli tällä paikkakunnalla ihan useampia vuosikymmeniä, sitten aikanaan (1987) myös siirtyi ajasta ikuisuuteen täällä (no, oikeastaan Savonlinnan sairaalassa).. :-(

    Jollen ihan väärin ole ymmärtänyt, hän oli täällä jo sota aikana, palvellen käsittääkseni ilmavoimissa mekaanikkona. Siis oletettavasti Hävittäjälaivue 24:ssä.

    Olen kuullut yhden hyvän tarinan niiltä ajoilta hänestä.. Edellä mainittu laivue oli ilmeisesti ollut jonkun aikaa niin sanotusti “levossa”, ja sitten yht’äkkiä joku korkea upseeri ilmaantui käynnille. Kuultuaan varoituksen Kössi, erinomaisena uimarina, yksin kertaisesti ui muutaman sadan metrin matkan Raudansaareen, odottaen siellä tilanteen rauhoittumista.. :-)

  7. Sami says:

    Ja Kaisa, nyt kun muistelen.. Kössin sukujuuret käsittääkseni olivat täällä Rantasalmella ainakin isäänsä, Kustaa Emil Levälahteen saakka. Kustaa Emil käsittääkseni omaksui nimen “Levälahti” nimen “Mulli” sijaan. Levälahti on eräs Putkilahden (eräs järvi Rantasalmella) lahti.. Ja tuo nimen omainen lahti oli lähellä Kustaa Emilin kotitaloa..

  8. kaisa says:

    Hei Sami, tässähän kuvani Kyöstistä koko ajan monimuotoistuu! Kiitokset näistä tiedoista! Sisarukseni eivät enää nuorempina koulunkävijöinä enää Kyöstiä muistaneet, joten omien muistikuvieni varassa olen ollut. Rantasalmesta Kössi puhui usein ja minulla on (jossakin lapsuudenkodissani) Kössin tunnilla tekemäni akvarellityö, jonka aiheen hän antoi ja luonnehtimalla aihetta keväisenä veden paljastumisena jäistä kotirannassaan Rantasalmella.

  9. Sami says:

    Ja tuo kotiranta lienee tarkoittanut Kosulanlammen lounaisrantaa. Kössin olo-/työhuoneen ikkunasta nimittäin avautui uskomattoman kaunis näkymä tuolle mainitulle järvelle. (Nykyään tuo näkymä lienee enimmäkseen puitten peittämä..)

  10. Juntti says:

    Seinällä keittiön nurkassa on mummon peruja oleva taulu, jonka on maalannut kyseinen Kyösti. Kovin on tummasävyinen järvimaisema käkrämäntyineen, mutta kaiken keinotekoisuuden keskellä, pieni pala, sanoisinpa jopa romantisoitua naturalismia palauttaa jalat maan pinnalle kummasti. Tätä maisemaa on puolustettu verellä ja sisulla, vain jotta se pysyisi sellaisenaan -muuttumattomana ja kovana.

  11. kaisa says:

    Tummat sävyt olivat juuri tyypillistä Kyöstiä, mikäli minä muistan hänen töitään. Hienoja maisemia hän teki – ja opetti myös meitä.

  12. pirjo says:

    Olen Rantasalmelta kotoisin .Isäni , leipuri Natunen takasi ja maksoi Kössin vekseleitä .Äidilläni on ainakin yksi kukkataulu , jonka Kössi oli tuonut velan korvaukseksi .Muistan hänet hämärästi ,mukavana ja rauhallisena miehenä.

  13. kaisa says:

    Hei Pirjo, kiva kuulla. Kössin luonteenpiirteet ja toiminta ovat saaneet paljon uusia ulottuvuuksia näistä palautteista! Kiitokset!

  14. Petri says:

    Olen Kössin alenevaa sukua. Suunnitelmissani olisi saada aikaan ihan erikseen Kössistä kertova wiki-julkaisu. Vaikkapa valokuvia tauluista y.m.s. olisi hienoa saada internettiin jotenkin julkaistua.

  15. kaisa says:

    Hei, onpas hienoa, että Kössin elämänyö ja teokset pääsisivät verkkoon muidenkin nähtäville! Komppaan kovasti! Valitettavasti minulla itselläni ei yhtään Kössin omaa teosta ole ja ne Kössin ohjauksessa tehdyt omat työtkin ovat mikä missäkin (yksi öljyväriasetelma olohuoneemme seinällä; siinä on signeeraus vuodelta 1964. Kössin ohjauksessa tehdyt laveeraustyöt ovat aikoinaan jääneet lapsuudenkotiin ja sieltä muutoissa hävinneet.
    Tsemppiä teille hankkeeseen!

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>