Reksiblogi 20.5.2012

Apua! Aina tämä sama. Jos mikä niin koulujen kevät on kestävää hysteriaa. Aika häviää, työt kasautuvat ja ahdistus valtaa alaa.

Viime keskiviikkona siihen oli pakko havahtua että vuosi alkaa lopussa. Kevään ylioppilastutkinnon tulokset pärähtivät verkosta tulostettavaksi ja julkistettavaksi. Opiston aikuislukion suurin kerralla lakkinsa saava joukko alkoi perheineen ja lähimpineen valmistautua parin viikon päästä pidettäviin ylioppilasjuhliin.

Minäkin aloin miettiä, että niin, se puhe, mitä päälle, onko aikaa siihen tähän ja tuohon. Mitä muita päättöjuhlia onkaan? Kun opisto toimii ”monena kouluna”, päättäjäisjuhlia riittää yhdelle rehtorillekin ihan riittävästi. Pitäisi ehtiä pysähtymään niin, että olis mahdollisuus löytää jotakin erityistä ja vuoden kohokohtiin perustuvaa sanottavaa jokaiselle opintonsa päättävälle ryhmälle. Ja jokaiselle opiskelijalle. Meille tulee uusia opiskelijoita ja ryhmiä, uusia lukuvuosia ja uusia tehtäviä, mutta opiskelijalle juuri tämä vuosi on se ainutkertainen; erityinen ja mieleen jäävä.

Opistovuoden kokemukset kulkevat mukana. Toivottavasti juuri siinä grundtvigilaisessa hengessä, mikä vahvistaa juuria niin, että oppija olisi sen myötä valmis kohtaamaan vahvempana uudet haasteet, erilaiset tilanteet, ihmiset ja ympäristöt.

Kaiken kiireen keskellä päätimme pitää myös ovet auki lähelle ja kauas. Nettilukion Roadshow toteutuu monilla paikkakunnilla. Uutta kohtaamista kun opisto menee sinne missä verkon kautta opiskelevat opiskelijat oikeasti elävät. Opistokampuksellakin näkyy ja kuuluu vuoden aherrus.

Viikonloppuna opistolla oli kuvanveistäjien suunnittelutapaaminen. Lähes kolmekymmentä vuotta sitten opistolla tutustunut veistoryhmä suunnitteli yhdessä uusia produktioita. Professori Anneli Sipiläinen viritteli ihmisten päissä prosesseja liikkeelle. Minä avitin grundtvigilaisilla ajatuksilla. Kävimme läpi ryhmän tekemien töiden ja yhteisnäyttelyiden historiaa. Juuria ja siipiä olisi aikomus vahvistaa opiston maastoon pysyvät teoksen muodossa.

Sitä ennen Hiidenmaalle veistämään.  Joku tässä opistotyössä on. Se viehättäjä. Ehkä minä ymmärrän sen sitten kun olen opistolta lähtenyt, että mikä se oli.

Hysteriakin alkoi näiden kestävien ajatusten vuoksi asettua suhteisiinsa..