Tag-Archive for » kymppiluokka «

Ehkä tuo kuvaa parhaiten tämän hetkisiä tunnelmia. Kärsimättömyys lisääntyy kun loma alkaa kolkutella kantapäitä. Paljon tekemättä, aika ei riitä. Työpöydälle kerääntyy monta sellaista asiaa, jotka on hoidettava ja jotka tulivat aivan puun takaa tehtäväksi ennen lähtöä. Tiedossa olevissakin olisi kylliksi. Huomenna suunnitellaan vielä yhdessä ensi vuotta lähtemällä pois opistokampukselta. Keskiviikkokin Tampereella. No, kai näistä selviää kun on pakko.

Viime viikko oli päättäjäisjuhlia, puheita ja juhlia. Bändilinjalaisille puhuimme Jukan kanssa mukavasti toisiamme täydentäen; minä yleistä herkistelyä, Jukka linjanvetäjänä sisällönasiantuntemusta huokuvaa konkreettista ja kanssaelävää. Kun vielä Jukka lauloi Neil Youngia ja saimme opiskelijoille todistukset, ruusut ja muut tykötarpeet kouraan, tuntui aivan juhlalta.

Perusopetuksen ja kymppiluokan opiskelijoiden juhla oli siitäkin kiva, että juhlaan oli tullut mukavasti myös opiskelijoiden vanhempia. Eva ja Eveliina esittivät oman biisinsä juhlassa.  Taitavia tyttöjä. Hauska oli myös todistusten jaon aikana taustalla etenevä slideshow: parhaita paloja ja hauskoja tapahtumia opistovuoden eri vaiheista.

Minä – kuten usein, puhuin Grundtvigin ajatuksista. Kyselin, saimme aikaan elämän koulun – annettiinko mahdollisuus elävälle sanalle ja  yhdessä tekemiselle ja oppimiselle – päntättiinkö vähemmän ja tehtiin enemmän? Kyllä tällaista oppimista monet projektit, Action-viikon touhut ja mm. Sof-teatteriprojekti hyvin ilmensi.

Ylioppilasjuhlat olivat lauantaina. Otavan Opiston Aikuislukiosta valmistui 23 ylioppilasta. Juhla oli ensi kertaa avoinna myös verkkoon, mistä juhlissa oli mukana lähes 20- päinen yleisö meidän opistolla juhlivien lisäksi. Mikit vähän katkoivat puhetta, mutta hyvä kokemus tuo oli. Toivotaan, että oli myös rohkaisuksi niille lukiolaisille, jotka verkon kautta lukiotaan puurtavat ja välillä yhteisön rohkaisua tarvitsevat. Jos syntyisi ajatus, että tuolla minäkin olen mukana jonkin vuoden päästä. Onnitteluja tuli ulkomailta asti juhlijoillemme.

Näistä syntyy se haikeus. Tämä lukuvuosi on paketissa samaan aikaan kun uusi kolkuttaa jo aivan kannassa. Kärsimätöntä haikeutta ja haikeaa kärsimättömyyttä. Ensi vuosikin pitäisi ehtiä hyvälle hahmolle vielä ennen lomia.

Kesäkurssitkin alkoivat ja akvarellimaalarit valloittivat juhlasalin. MIkähän muu oppilaitos kuin kansanopisto vaihtaa rytmiä lennossa, ei rauhoitu kesäksi vaan kiihdyttää sykettään kesäkaudeksi? Uusi koulutussihteerimme on ottanut kesävaihteen asiantuntevasti haltuun.    Rauhallisin mielin alan kohta pakata kasseja purjehduslomaa varten. Saimaan kanavasta merelle ja keula kohti Turun saaristoa. Siinä menossa elämän monet asiat asettuvat oikeisiin suhteisiinsa. Merellä perspektiivi siirtyy väkisin omasta navasta kauemmas ja toista lähemmäs.

Hyvät kollegat, Kasnäsissä opiston kehittämispäivillä tavataan juhannusviikolla! Seuraava blogikirjoitus taitaa syntyä kehittämispäivien tunnelmista.

Kaikille hyvää ja rentouttavaa kesää!

IMG_0341


IMG_1897

Tämä on sitä aikaa kouluvuodesta, kun opiston oppimispalvelutiimi jalkautuu alueen kouluihin markkinoimaan kymppiluokkaa. Siis perusopetuksen lisäopetusta. Lisäopetuksen järjestäjät markkinoivat itse tätä vaihtoehtoa, koska se ei ole yhteishaussa mukana. Se pitää osata löytää vaihtoehdoksi muuten.

Kymppiluokat jäivät yhteishaun ulkopuolelle, kun systeemiä pari vuotta sitten uudistettiin sähköisen haku-ja koulutustietojärjestelmän kehittämiseksi. Toimeenpano siirtyi lainsäädännön muutoksen myötä lääninhallituksilta Opetushallitukseen.

Uudistuksen tavoitteissa oli paljon oppijan hyvään liittyvää; ajatuksia koulutustarjonnan tehostamisesta käyttäjäystävällisyyteen ja mahdollisuuteen hakeutua koulutuksiin ajasta ja paikasta riippumatta internetin välityksellä. Sähköinen hakujärjestelmä otettiin käyttöön kevään 2008 yhteishaussa ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksessa. Musiikki-tanssi-ja liikunta-alan koulutukset sisällytettiin järjestelmään vuodesta 2009 alkaen.

Vaan ei vielä lisäopetusta, mistä kansanopistojen rehtorit ja opot olivat hämmentyneitä ja närkästyneitäkin. Sitä olivat myös koulutukseen hakeutuvien nuorten vanhemmat. Kansanopistoyhdistys lisäsi näkyvyyttä 10-koulutukselle omassa tiedotuksessaan, sekä suomen- että ruotsinkielisellä puolella. Alkuhämmennyksen jälkeen osataan toimia.

Sähköisen hakujärjestelmän laajentamiseksi yhteishakuun kuulumattomaan perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen ja aikuiskoulutukseen toteutettiin palveluiden määrittelyt. OPM:n toimeksiannon mukaisesti työryhmän määräaika päättyi 31.12. 2009. Työ jatkuu osana SADe-hanketta ja sen ensimmäisenä työstettävää Oppijan palvelukokonaisuutta. Tämä tarkoittaa, että vuoteen 2012 saakka niin meillä kuin muuallakin kymppiluokkia esitellään ja markkinoidaan jalkautumalla kouluihin ja muilla luovilla tavoilla. Meillä Sof-projekti on osa tätä jalkautumisen strategiaa. Pettymys se oli, ei sitä voi kieltää, että aikataulu sähköisen haun laajennuksesta myöheni, mutta se ei ole ollenkaan huono, että oppijan palvelukokonaisuus laajenee. Päinvastoin.

Olin mukana tuossa sähköisen haun työryhmässä. Koin hienona sen, että  ainakin oma jaokseni, perusopetuksen jälkeisen koulutuksen jaos, lähti työstämään määrittelyjä juuri oppijan hyvän lähtökohdista. Jaoimme yhdessä tavoitteen, minkä ministeri Wallin lausui esitellessään nuorisolain muutoksen sisältöä viime perjantaina. ”Yhtäkään nuorta ei jätetä” tulisi olla kirkkaana näkynä meillä kaikilla, jotka nuorten kanssa toimimme. Kaikki toimenpiteet, millä tavoitteeseen tähdätään, tulee saada tukea ja jalansijaa, ratkaisuja ja rakenteita niin hallinnossa, kuntien toimintamalleissa kuin itse työssäkin. Lakimuutokset ja lisärahoitukset osoittavat, että asian vakavuus on ymmärretty.

Sähköisen hakujärjestelmän ja oppijan palvelukokonaisuuden kehitystyö tähtää samaan maaliin. Myös meidän kymppikoulutuksen järjestäjien ja toteuttajien tulee miettiä oppijan hyvää. Miten saamme onnistumisen kokemuksia ja syttymistä aikaiseksi? Miten osaamme tukea häntä, jolle koulu on tähän mennessä tuottanut vain epäonnistumista; häntä, jolla ei ole ollut perheen tukea; häntä, joka tarvitsee kasvun-ja oman elämän suunnan miettimisen tukea? Entä ovatko meidän oppimisympäristömme kouluviihtyvyyttä rakentavia? Onko mahdollisuus osallistua? Huomaammeko yksittäisen oppijan? Mitä kaverisuhteista, mitä kiusaamisesta, mitä yksinjäämisestä?

Voimmeko oikeasti, rohkeasti ja määrätietoisesti lähteä siitä, että ”yhtäkään nuorta ei jätetä”? Että tekisimme voitavamme jokaisen kohdalla osana sitä verkostoa, joka nuoresta huolehtii.

Perjantaina meillä jaettiin kymppien välitodistukset. Tilaisuudessa kuultiin maistiaisia Sof-projektin lauluista. Oli hyvä tunnelma. Jotain mikä palkitsi. Jotain mikä vastasi edellä esittämiini kysymyksiin.

Jaksamista kaikille jalkautujille!