Vuosi sitten vaihtui ja vuosikymmen siinä samalla. Kovissa pakkasissa tällä kertaa ja Sellon ampumavälikohtauksen vuoksi apeassa tunnelmassa. Miksi näitä oikein tapahtuu? Mikä meitä oikein vaivaa? Ei voi enää ajatella, etteikö väkivallan perinnöllä olisi asian kanssa mitään tekemistä. Suomessa ja Balkanilla asuu Euroopan väkivaltaisinta väkeä, näin kertoi Hesarikin tänään. Suomaiset hermostuivat Sofi Oksasen taannoisista puheista. Ne tulivat todennettua kuitenkin mitä karmaisevimmalla tavalla.

Me keskustelemme aselaista ja tiukemmasta valvonnasta. Eipä niillä ratkaisuilla kovin pitkälle taideta päästä. Kysymys olisi ennemminkin siitä, miten voisi tätä väkivallan perinnettä murtaa ja muuttaa.  Voidaanko vihan ja mustasukkaisuuden kierrettä katkaista ja väkivaltaisia toimintamalleja muuttaa? Jos uskomme, että voidaan, pitäisi palata tien alkuun, lapsen turvalliseen kasvuympäristöön. Niin kauan kun kun meillä lapsia kasvaa pelon ilmapiirissä, niin kauan kuin meillä lapsia kasvaa turvattomina, vailla rakkautta ja vailla ymmärrystä omasta arvostaan, vailla kannustusta ja rohkaisua itsensä kehittämiseen, tulevaisuus on aika lohduton. Opistollakin me kohtaamme nuoria, joita elämä on rusikoinut kovalla kädellä vaikka ikää ei vielä paljoa olekaan. Minä uskon, että joka ikinen kohta, missä ihminen huomaa välittämistä ja ihmisen arvoista kohtelua, laastaroi jotakin kohtaa, tilkitsee jonkun haavan. Me voimme olla niitä tärkeitä, jos vain huomaamme ja haluamme.

Biologit ainakin puhuvat dikotomiasta, halkihaarautumisesta. Kussakin haarautumiskohdassa on kaksi suuntaa. Kasvatusmetaforana voi ajatella, että tuollaisessa kohdassa ihmisen kohdalla on mahdollisuus hyvään ja huonoon. Jos aiemmin tehty valinta tai sinulle annettu mahdollisuus oli huono, sen ei tarvitse olla sitä seuraavalla kerralla. Se on lohdullista. Siitä aina aika ajoin saa havaintojakin. Anna Gavaldan ihanassa Lohduttajassa oli paljon tuota. Lukekaa! Kirjan 621 sivun aikana alkaa väkisinkin uskoa, että mielipuolisimmissakin elämänkäänteissä on lohdutukselle sijaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2010!