Tag-Archive for » namibiaprojekti «

Taisi olla elokuuta kun entinen opiskelijani Julia laittoi viestiä: ”Varaa lokakuun viidestoista väitöstilaisuuteeni.” Viestin sai myös Julian opiskelukaverit.

 

Minä pyyhin kalenteristani heti kaikki muut menot. Oli aivan selvää, että Juliaa lähdetään juhlimaan. Niin oli ajatellut meistä kaikki Suomessa asuvat kaverit. Linjalla opiskelleet stipendiaatit ja ulkomaiset opiskelijat eivät tietenkään voineet samalla tavalla reagoida.

 

Lukuvuosi 90-91 oli maailmanhistoriankin näkökulmasta aika erikoinen vuosi. Entiset rajat paukkuivat niin Euroopassa kuin Afrikassakin. Otavan Opiston kansainvälinen linja sai olla monen asian polttopisteessä. Linjan opiskelijat, niin Julia kuin muutkin, olivat harvinaisen valveutuneita ja valmiita osallistumaan,  kyseenalaistamaan, oppimaan ja vaikuttamaan.

 

Opisto oli käynnistänyt namibialaisten aikuiskasvattajien projektin ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa vuonna -86. Ensimmäinen vaihe, Otavassa opiskelevien stipendiaattien koulutus oli ohitse. Julian opistovuonna odotimme kiihkeästi, että Namibiasta kuuluisi jotakin, jotta pääsisimme toteuttamaan projektin kakkosvaihetta, aikuiskasvatustyöpajojen järjestämistä itsenäisessä Namibiassa.

 

Marraskuussa tuli tieto, että vuoden -90 aikana olisi mentävä tekemään valmistelutyötä työpajojen järjestämiseksi Pohjois-Namibiassa. Haluttiin myös, että Otavan projektiväki paikallistaisi Namibiaan takaisinmuuttaneet Otavan stipendiaatit.

Sinne lähdimme, minä ja kollegani Fred Brooker. Takaisin tulimme tohkeissamme. Tällä ei varmaankaan ollut vähäinen merkitys kv-linjan opiskelijoihin.

 

Tiesin ja uskoin, että juuri tämä vuosikurssi tuottaa  sellaista kansainvälisyysosaamista ja vaikuttamista, joka kuuluu ja näkyy.  Sitä on tapahtunut monella tavoin; näyttelyinä, kuvina, matkoina, joista on luettu valtakunnan lehdissä, tekniikkaosaamisena ITK-messuilla ja nyt sitten Julian väitöstutkimuksen muodossa: ”The tourism-development nexus in Namibia- A study on national tourism policy and local tourism enterprices’ policy knowledge”.

 

Julian väitöstilaisuuden poikkeuksellinen vastaväitösosuus tapahtui Skypen kautta Botswanasta. Professori Josef Bawaia hiillosti väittelijää luurit korvilla tohtorinhatun tupsu screenillä heilahdellen. Vanhan opettajan sydän melkein pakahtui, kun huomasi miten hienosti Julia tilanteet ja vastaväittäjän kysymykset hoiteli kotiin, otti huomioon kuulijat, etiketin sekä kaikki muut tilannetaitojen osaamistasot; sellaiset, joilla todellista tohtoria arvioidaan.

 

Lämmin ja luonteva ilmapiiri jatkui karonkassa, missä suuressa roolissa oli tuon kahdenkymmenen vuoden takaisen opiskelijaporukan jälkikasvu ja afrikkalainen ilmapiiri.

Kun vastaväittelijä ilmaantui kustoksen kaiutinpuhelimen kautta myös karonkkaan, tuli mieleen Swapon 80-luvulla vaikuttaneen johtajan Nahas Angulan tiukka kommentti opiston esittämään koulutusohjelmaan Namibian aikuiskouluttajille. ” Pyyhkikää pois ATK, sitä ei Namibiassa tarvita”. Pyyhimme pois, mutta Samuel, Tsekeissä opiskellut namibialainen lääkäri, tuli pyytämään mahdollisuutta tietokoneen käyttöön. Sen jälkeen oli selvää, että tietokoneet olivat myös namibialaisten opiskelijoiden käytössä. Nyt pitkin Namibiaa on tietotupia ja verkkojen ja Skypen kautta hoidetaan jopa väitöstilaisuudet!

 

Onnittelut Julialle hienosta työstä! Kiitos!

 

Näytin perjantain johtotiimissä erään pykälän käsittelyn taustaksi piirtämiäni muutamia mindmappeja opiston toiminnan kehitysvaiheista. Toinen niistä oli piirretty vuonna 1992 ja toinen 2007. Piirsin sen 92-kuvan opiston 100-vuotisjuhliin kuvaamaan silloista toimintaa. 2007 taas meillä oli suuri opistotoiminnan rakennemuutos meneillään ja siihen halusin kuvata sekä tilanteen missä olimme silloin, että utopiaa siitä mitä tavoittelemme otsikolla ”kukoistava kampus”.

IMG_0054

Kun niitä kumpaakin nyt katselee, ei voi olla hämmästymättä siitä, miten johdonmukaista toimintamme on ollut näiden 18 vuoden aikana. Se ei nimittäin aina siltä tunnu, kun opistoelämää elää. Erilaisia päätöksiä tehdään eri tavoin valmisteltuina ja eri tavoin ulkopuolelta, milloin mistäkin hallinnon suunnasta tai omista tavoitteista johdettuna.

Eikä meillä se yhteinen visio ole kaikilta osin jaettu; erilaisia unelmia opiston tulevaisuudesta on varmasti näin monitahoisessa talossa, missä ei ole yhteistä arvo-ja aatetaustaa. Grundtvigilaisen ja sitoutumattoman taustan voi ymmärtää hyvin monella tavalla.

100-vuotisjuhliin tehty kuva nostaa ainakin itselleni esiin muutaman asian: siinä korostuu kansainvälisyys ja projektit. Olihan se selvää, että ison ja monivuotisen FINNIDAn kanssa toteutetun namibialaisten aikuiskasvattajien projektin jälkeen ja EU-projektien käynnistymisen kynnyksellä pidimme projektisuuntaa tärkeänä. Ja sitähän se todella olikin 2000 luvun alkuun saakka. Sen jälkeen projektielämä opistolla eli muutaman pienen projektin varassa, kunnes taas viime vuosina projektien osuus alkoi opistolla kasvaa.

Nyt sillä rintamalla mennään taas lujaa. Isoja projekteja, kansainvälisiä hankkeita on käynnistynyt ja käynnistymässä, pilottihankkeita  on meneillään ja partnerirooleja on tarjolla moneen suuntaan. Niissä olemme oppineet, että kun tavoitteet ovat selvät, hankkeilla voidaan suunnata toimintaa siihen suuntaan, mihin olemme menossa. Irralliset, voimia ja resursseja vievät hankkeet on unohdettava kättelyssä.

IMG_0050

Lähes liikuttavia ovat noiden mindmappien kuvat opiston teknisestä kehityksestä. Jo 18 vuotta sitten oli opiston toiminnassa mukana tietotekniikka, hieno kottaraispöntön kuva siellä komeili ja ATK-lyhytkurssien puolesta liputettiin. Nyt mennään lujaa sosiaalisen median työkalujen ja avoimen lähdekoodin ohjelmakehitystyön suunnissa. Avointa ja jaettua, eikös siinä toteudu vapaan sivistystyön idea uudella tavalla?

Oli siellä liikuttava luuripuhelimen kuva symboloimassa viestintää ja vuorovaikutusta. Viime viikolla poistui suurin osa opiston lankapuhelinyhteyksistä kun olemme siirtyneet lähes kokonaan mobiiliyhteyksiin silläkin saralla. Etätyö on tullut osaksi opiston toimintaa ja silloin on tärkeää, että on tavoitettavissa missä liikkuukin ja missä työtään tekee. Työnantajan velvollisuus on vastata siitä että työkalut ovat kunnossa. Älypuhelimet ovat hyvä satsaus ja mahdollistavat monenlaisen vuorovaikutuksen ja yhteyksien ylläpidon yhdessä kannettavan tietokoneen kanssa. Suuri harppaus on tehty, jotta muutaman johtohenkilön ja yhden luokan 12 koneen tietokoneesta on päästy nykyiseen tilaan.

IMG_0061

Se kukoistava kampus- projekti käynnistettiin 3 vuotta sitten. Siinäkin on paljon toteutunutta, vaan edelleen vielä paljon tehtävää. Se pedagogiikan, internaatin mahdollisuuksien ja meidän luovan ja innostuneen työn yhteispeli näyttäytyy välillä, esimerkiksi taas käynnistyvä SOF on sellainen. Vaan mitä muuta se voisi olla?