Juuri nyt opiston alakerta on aivan hiljainen, mutta kohta rämähtää. Seuraava ja lähes toiseksi viimeinen Sof-produktion veto ennen ensiesitystä käynnistyy juhlasalissa eli työhuoneeni naapurissa näillä minuuteilla. Vetoja on tehty nyt puvustuksen ja lavastuksen kanssa tällä viikolla. Se on näkynyt ja kuulunut. Työn teko samoissa tiloissa on vaatinut vähän säätämistä, kärsivällisyyttä ja ideointia muiden rauhallisempien tilojen käytöstä.

Onneksi näin on tapahtunut, koska tuo meidän mittakaavaan kunnianhimoinen ja mittava hanke on saatava kiertuevalmiiksi huomiseen. Jopa naapurin alakouluväki osoitti hienoa joustavuutta järjestelemällä heidän päiväkuvionsa uusiksi niin, että Sof-produktion kenraali saadaan huomenna pidettyä suuressa salissa – sellaisessa millainen on kiertueella edessä. Äänitekniikan säädöt, liikkuminen ja muut hienosäädöt voidaan vielä tarkistaa kunnolla tuohon mittakaavaan!

Nuo hankkeet ovat samalla valtavan kuluttavia ja valtavan antavia. Opiskelijat tarvitsevat siipien testaamista todellisessa elämässä. Ja tuo produktio kiertueineen on sitä kaikilla tavoin. Jo tähän mennessä on varmaan ollut monta mutkaa, kaverisuhteiden koettelua, vastuiden oppimista, itsensä likoon panemista. Myös ohjaajat ovat olleet tiukoilla. Erittäin kiinnostava lisä aiempiin produktioihin on myös se, että mukana olevat opettajat ovat selvästi myös oppijan roolissa. Opistolle on syntynyt puhallinorkesteri tämän oppimisen tuloksena muutamassa kuukaudessa! Ja vielä aivan hyvältä kuulostava!

Puvustus on mahtava, Alice funkymaassa on nimensä veroinen! Sof on kehittynyt tässäkin suhteessa ensimmäisistä vuosistaan. Sof:in hienous ja haaste on myös siinä että se kokoaa koko opiston kaikkien linjojen opiskelijat ja henkilökunnan yhteen. Kiertueellekin on lähdössä lähes kolmekymmentä ihmistä. Satsaus on opiston näkökulmasta mieluinen, se on parasta markkinointia ja näkymistä samalla kun se antaa opiskelijoille kaikki esiintymisen ja yhdessä tekemisen elämykset.

Nyt toivotan onnea sydämen pohjasta koko porukalle huomiseen ensiesitykseen ja siitä alkavaan esitysten sarjaan!  Minä aion mennä Lyseolle 6.4. katsomaan ja kuulostelemaan sinne tunnelmia.

Muistuupa mieleeni ne entisajan opintomatkat kansainvälisyyskasvatuksen ja tiedotus-ja viestintälinjan kanssa. Opistolla ei ollut silloin varaa kustantaa tällaisia matkoja, mutta ne kuuluivat opintosuunnitelmiin keskeisesti. Jo syksyllä alettiin suunnitella mitä ja minne, millä rahalla. Se projekti oli kuin liima, joka piti porukan ja sen vuoden kasassa,  kiinni yhteisessä tavoitteessa. Rahaa kerättiin ja haettiin miten osattiin. Myytiin työtä, pidettiin talkoita, tehtiin lehtiä ja muita tuotoksia, joihin myytiin mainoksia. Kirjoitettiin anomuksia. Ei se prosessi aina helppo ollut, mutta se kasvatti ja opetti. Löytyi arvokkaita rooleja, sellaisia, joita ei muuten olisi löytynyt opiskelun muilla areenoilla. Minulle se oli oman opettajauran tehokkainta ja innostuneinta, vapaan sivistystyön suurella innoituksella toteutettua työtä, siksi niitä aikoja ja ihmisiä välillä muistelen. Jaettu Berliini koettuna niin idästä kuin lännestä, Kiovan yli lentäminen Tshernobylin räjähdysyönä, pitkänpitkä junamatka läpi Euroopan sekä Prahaan että Budapestiin, Kaukaasian monet hienot paikat, Pohjoismaiden kansanopistot. Tässä muistumia niistä matkoista. Eivät unohdu!

Ja opisto on jälleen välillä siirtymässä tien päälle. Jatkukoon tämä hyvällä sykkeellä!