Reksiblogi 10.5.2011
Syrakusan pohdinnoista ja meidän, ns. hyvällä iällä varustettujen kiihottavista vapaan sivistystyön palveluista mieleen palaa muistumia Opiston huhtikuun pajasta.
Pajan isona teemana oli ohjaus ja sen yhteydessä toteutettiin myös Itä-Suomen vapaan sivistystyön ajankohtaispäivät.
Petri Salo Åbo Akademista oli tuolla meitä ravistelemassa. Hän puhui sivistyksen ja oppimisen paradokseista. Petri Ihmetteli ääneen mm. vapaan sivistystyön puheeseen luikerrellutta kauppakorkeakoulukieltä – sellaisia sanoja kuin vaikuttavuus, laatujärjestelmät, kompetenssit, tutkinnot, pilotit, hankkeet, taloudellisuus ja tehokkuus, opitun tunnustaminen ja tunnistaminen. Aivan kuin vierasta kieltä puhuisi, totesi Petri.
Tätä vierasta kieltä olimme ehtineet puhua jo koko aamupäivän, kun päivien teemoja olivat juuri opitun tunnustaminen ja tunnistaminen sekä laadun indikaattorit vapaassa sivistystyössä. Petri veti meidän hyvällä tavalla takaisin maan pinnalle ja vapaan sivistystyön ytimeen.
Vapaan sivistystyön tehtävä hänen mukaansa (ja minunkin!) olla vaihtoehto. Vaihtoehto sille järjestelmälle joka laahaa aina perässä! Vapaamuotoisuus ja vapaaehtoisuus liittyy ihmisenä kasvamiseen. Kun opimme ja harrastamme, meistä tulee koko ajan enemmän ihmisiä. Se tapahtuu ilman laatujärjestelmiä. Hän kyseli, mitä mieli ja vaikuttavuus tarkoittaa kun on siirrytty teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan, kun työaika ja vapaa-aika limittyvät ja sotkeutuvat toisiinsa?
Tarvitsemme tiloja ja paikkoja missä voi olla luova, paikkoja missä käsillä tekeminen, luovuus ja innovatiivisuus on mahdollista, missä voi tehdä jotakin toisin kuin arkityössä, oppia erilaisia asioita.
Monesti otetaan silmätikuksi opistojen tarjonnan ns. huuhaa-kurssit. Niiden tarpeellisuudesta väännetään kättä ja ihmetellään mitä kaikkea veronmaksajien rahoilla koulutuksen nimissä tarjotaankaan. Petri Salo pysäytti meidät ajattelemaan, mitä oikeasti tämä huuhaa onkaan. Se on paljolti sitä, mikä vahvistaa hyvinvointiamme, jaksamista ja antaa mieltä ja tarkoitusta elämään. Intialainen päähieronta, matonkudonta tai kuorolaulu ovat juuri tällaista vapaata sivistystyötä ja sosiaalisen pääoman kasvattamista. Ei ihme, että ruotsinkielisellä Pohjanmaalla voidaan hyvin, kun kuoroissa laulaa suuri osa väestä. Sitä paitsi huuhaa vaihtelee ajasta toiseen; se mikä joskus on ollut huuhaata, on toisena aikana vakavasti otettavaa oppimistoimintaa!
Suorastaan hykertelin kun Petri puhui amatöörisivistyksestä vapaan sivistystyön kohdalla. Ranskan sana amateur tarkoittaa sen amatööriyden lisäksi rakastamista, intohimoista rakastamista. Sellaista otetta kun meillä olisikin vapaan sivistystyön toimintaan ja sen kehittämiseen! Sydän pitää olla mukana tässä työssä!
Sitä tarvitaan näinä aikoina erityisen paljon!
Opistolla on menossa pajaviikonloppu. Kun tähän koneen äärelle istahtaa ja pysähtyy pohtimaan kaikkea sitä mihin on ehtinyt mukaan, liikahtaa mielessä ensimmäisenä jonkinlainen ilo ja sen perään vähän hätäkin: vaikka taaskin oli upeita alustajia ja ajattelemaan pistäviä oppimissessioita, meitä edelleen oli mukana kohtuullisen pieni joukko. Sellaisia alustuksia mitä nyt saatiin kuulla opetusaineiston sisällöistä ja materiaalien käytöstä erilaisissa opetus-ja oppimistilanteissa, myyteistä ja oppimisen tulevaisuudesta oli todella monella tapaa opettavaista ja tärkeää asiaa tulla jaetuksi.
Viime perjantai oli huipennus tiukalle ja säpinäiselle opistoviikolle. Perjantain erinäisiin toimintoihin sekä niiden valmisteluihin osallistui mittava määrä opistoväkeä. Kiitokset kaikille osallistujille siitä. Pajat olivat sitä mitä ne parhaimmillaan voivat olla – tapahtumarikkaita ja kohtaavia, uutta tietoa ja kiinnostavia näkökulmia avaavia. Toivottavasti tällainen tunne syntyi osallistujillekin, itselleni fiilis hönki kasvoille heti alkupaneelissa ja pysytteli sen ajan kun ehdin olla mukana. Kiirus tuli opiston johtokunnan kokoukseen. Johtokunnasta ryntäsin viimeisen pykälän kohdalla Noste-ohjelman päätösjuhlaan.
Tuoreet kommentit