Tag-Archive for » Pajat «

Reksiblogi 10.5.2011

Syrakusan pohdinnoista ja meidän, ns. hyvällä iällä varustettujen kiihottavista vapaan sivistystyön palveluista mieleen palaa muistumia Opiston huhtikuun pajasta.

Pajan isona teemana oli ohjaus ja sen yhteydessä toteutettiin myös Itä-Suomen vapaan sivistystyön ajankohtaispäivät.

Petri Salo Åbo Akademista oli  tuolla meitä ravistelemassa. Hän puhui sivistyksen ja oppimisen paradokseista. Petri Ihmetteli ääneen mm. vapaan sivistystyön puheeseen luikerrellutta kauppakorkeakoulukieltä – sellaisia sanoja kuin vaikuttavuus, laatujärjestelmät, kompetenssit, tutkinnot, pilotit, hankkeet, taloudellisuus ja tehokkuus, opitun tunnustaminen ja tunnistaminen. Aivan kuin vierasta kieltä puhuisi, totesi Petri.

Tätä vierasta kieltä olimme ehtineet puhua jo koko aamupäivän, kun päivien teemoja olivat juuri opitun tunnustaminen ja tunnistaminen sekä laadun indikaattorit vapaassa sivistystyössä. Petri veti meidän hyvällä tavalla takaisin maan pinnalle ja vapaan sivistystyön ytimeen.

Vapaan sivistystyön tehtävä hänen mukaansa (ja minunkin!) olla vaihtoehto. Vaihtoehto sille järjestelmälle joka laahaa aina perässä! Vapaamuotoisuus ja vapaaehtoisuus liittyy ihmisenä kasvamiseen. Kun opimme ja harrastamme, meistä tulee koko ajan enemmän ihmisiä. Se tapahtuu ilman laatujärjestelmiä. Hän kyseli, mitä mieli ja vaikuttavuus tarkoittaa kun on siirrytty teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan, kun työaika ja vapaa-aika limittyvät ja sotkeutuvat toisiinsa?

Tarvitsemme tiloja ja paikkoja missä voi olla luova, paikkoja missä käsillä tekeminen, luovuus ja innovatiivisuus on mahdollista, missä voi tehdä jotakin toisin kuin arkityössä, oppia erilaisia asioita.

Monesti otetaan silmätikuksi opistojen tarjonnan ns. huuhaa-kurssit. Niiden tarpeellisuudesta väännetään kättä ja ihmetellään mitä kaikkea veronmaksajien rahoilla koulutuksen nimissä tarjotaankaan. Petri Salo pysäytti meidät ajattelemaan, mitä oikeasti tämä huuhaa onkaan. Se on paljolti sitä, mikä vahvistaa hyvinvointiamme, jaksamista ja antaa mieltä ja tarkoitusta elämään. Intialainen päähieronta, matonkudonta tai kuorolaulu ovat juuri tällaista vapaata sivistystyötä ja sosiaalisen pääoman kasvattamista. Ei ihme, että ruotsinkielisellä Pohjanmaalla voidaan hyvin, kun kuoroissa laulaa suuri osa väestä. Sitä paitsi huuhaa vaihtelee ajasta toiseen; se mikä joskus on ollut huuhaata, on toisena aikana vakavasti otettavaa oppimistoimintaa!

Suorastaan hykertelin kun Petri puhui amatöörisivistyksestä vapaan sivistystyön kohdalla. Ranskan sana amateur tarkoittaa sen amatööriyden lisäksi rakastamista, intohimoista rakastamista. Sellaista otetta kun meillä olisikin vapaan sivistystyön toimintaan ja sen kehittämiseen! Sydän pitää olla mukana tässä työssä!

Sitä tarvitaan näinä aikoina erityisen paljon!

IMG_0943

Reksiblogi 12.03.2011

IMG_0886Opistolla on menossa pajaviikonloppu. Kun tähän koneen äärelle istahtaa ja pysähtyy pohtimaan kaikkea sitä mihin on ehtinyt mukaan, liikahtaa mielessä ensimmäisenä jonkinlainen ilo ja sen perään vähän hätäkin: vaikka taaskin oli upeita alustajia ja ajattelemaan pistäviä oppimissessioita, meitä edelleen oli mukana kohtuullisen pieni joukko. Sellaisia alustuksia mitä nyt saatiin kuulla opetusaineiston sisällöistä ja materiaalien käytöstä erilaisissa opetus-ja oppimistilanteissa, myyteistä ja oppimisen tulevaisuudesta oli todella monella tapaa opettavaista ja tärkeää asiaa tulla jaetuksi.

Ellette usko, katsokaa opiston sivuilta tallenteet. Onneksi ne ovat siellä, jotta niihin voi uudestaan palata! Kalamaljassa kulminoitui paljon näitä teemoja vielä antiikin myyttien kautta. Kalamalja menetelmänä on kiinnostava ja osallistava – maljaan voi kuka tahansa hypätä ajatuksineen mukaan. Kalamaljan virittämät teemat jatkuivat pitkin iltapäivää ja iltaakin. Vapaan sivistystyön mieli ja tarpeellisuus näkyy hyvin tällaisessa tavassa oppia ja olla. Illan musiikkiesitykset liittyivät myös antiikin myytteihin. Mezzosopraano Essi Luttinen ja pianisti Minna Pöllänen veivät kuulijat musiikillaan ihmisen kasvun ja kivun paikkoihin mm. antiikin traagisten hahmojen Orfeuksen ja Eurydiken kautta. Se kosketti. Päivän aikana syntyi jotakin eheää.

Perjantaiseen pajapäivään liittyi itselläni samaan aikaan sisäistä ristiriitaa siitä, missä olisi ollut hyvä olla mukana, mihinkä pysähtyä. Oppilasasiat ja monet muut arjen jutut kulkevat rinnan, kokouksia pidetään juuri pajojen aikana siitä syystä, että silloin yhteistyökumppaneilla on mahdollisuus myös osallistua ja tulla asiantuntijoiksi. Tällä kerralla maaliskuun pajaan liittyi vielä Japanin suuri maanjäristys-ja  tsunamitragedia, joka vaikutti tietoon tultuaan monenkin mieliin ja tilannetta seurattiin eri tavoin.

Kun eräskalamaljakeskustelija puhui heinäsirkkaefektistä oppimisessa, koin olevani vähän sellainen itse omassa pajaoppimisessani. Heinäsirkkaefekti näkyy siinä, että kun on niin paljon tietoa ja asioita on helppo löytää verkosta ja sisällöissäkin on pyritty helppouteen ja kiinnostavuuteen, meistä tulee kuin heinäsirkkoja, jota napsivat parhaalta näyttävät makupalat pikaisesti ja siirtyvät seuraaviin. Oppimisen pinnallistuminen on tunnistettava asia. Siihen viittasi myös Marja Ahola koulutuskeskus Salpauksesta puhuessaan suomen kielen opetuksen verkkoaineistoista.

Lueskelin tässä myös Erkki Takatalon julkaisua ”Toimiva työyhteisö – näkökulmia opistotyön kehittämiseen”. Kirja on Kansanvalistusseuran julkaisema loppuraportti vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys eli VSOP -koulutusohjelmasta, jossa Erkki oli asiantuntijana ja valmentajana. Tuo opus kannattaa lukea! Erkin käyttämä termi ”tuuliviiriongelma” tuli heinäsirkkojen yhteydessä mieleeni. Tuuliviiriongelmaan törmätään silloin, kun halutaan olla kaikessa mukana, innostutaan. Ja innostutaan jälleen uusista hankkeista, jolloin jo aloitetut jäävät kesken.

Hyvä johtaminen on pitkäjänteistä, harkitsevaa ja johdonmukaista. Siihen on hyviä ja käytännönläheisiä, VSOP-koulutuksen valmennuksissa löytyneitä malleja samaisessa opuksessa. Oppimishaasteita itselleni!

Suosittelen vielä professori Kai Hakkaraisen paja-alustuksesta tehdyn videotallenteen katsomista. Sekin löytyy opiston sivuilta. Herättää ajatuksia, vai mitä!


Tervehdys,

Paljoa en ole tähän mennessä blogannut enkä säännöllisesti lainkaan. Tämä on kutkuttavaa. Katsotaan kurkisteleeko blogiin sisälle muutkin kuin joulutontut.

PC070008Viime perjantai oli huipennus tiukalle ja säpinäiselle opistoviikolle. Perjantain erinäisiin toimintoihin sekä niiden valmisteluihin osallistui mittava määrä opistoväkeä. Kiitokset kaikille osallistujille siitä. Pajat olivat sitä mitä ne parhaimmillaan voivat olla – tapahtumarikkaita ja kohtaavia, uutta tietoa ja kiinnostavia näkökulmia avaavia. Toivottavasti tällainen tunne syntyi osallistujillekin, itselleni fiilis hönki kasvoille heti alkupaneelissa ja pysytteli sen ajan kun ehdin olla mukana. Kiirus tuli opiston johtokunnan kokoukseen. Johtokunnasta ryntäsin viimeisen pykälän kohdalla Noste-ohjelman päätösjuhlaan.

Oli hienoa, että Opisto sai Mikkelin Seudun Nosteessakin tunnustuksen. Valtakunnallinen palkinto myönnettiin elokuussa. Mikkelin palkinto tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. Olisi tietenkin voinut siitä jotakin ounastella, että Heli Tirri varmisti Jukan ja minun osallistumisen päätösjuhlaan. Jukka kukitettiin ja minä pääsin pokkaaman palkinnon.

Noste -ohjelma käynnistyi valtakunnallisena aikuisten koulutustason kohottamisohjelmana Ruotsin mallin mukaan 2003. Sen suunnittelu aloitettiin sekä Suomen Kansanopistoyhdistyksessä että alueellisesti jo edellisenä vuonna. Paljon oli odotuksia. Paljon oli ristikkäisiäkin odotuksia. Pohdittiin, miten vapaa sivistystyö löytää paikkansa ohjelmassa, jossa suuret ammatilliset oppilaitokset tarjoavat jo volyymin näkökulmasta isot pelimerkit. Mikkelin Nosteessa onnistuttiin verkostoitumisessa erinomaisesti, erityisesti yhteistyö vapaan sivistystyön ja ammatillisen koulutuksen kesken toimi yllättävän hyvin. Kiitokset siitä paljolti kuuluu Tirrin Helille, joka hienovaraisesti ja taitavasti piti tasapainoa yllä ja toimijat yhteistyöasennossa. Käytännöistä on syytä oppia Nosteen perintöä edistävissä hankkeissa. Roope Mokka puhui opiston pajassa ” Me Pystymme” – politiikasta. Nosteessa nostimme itsemme ”Me Pystymme”- tasolle, vaikka usko ja motivaatio olivat aika ajoin, ainakin meillä Otavassa, koetuksella. Pitkäkestoisen ohjelman loppuunvienti vaatii uskoa työn merkitykseen. Meillä Otavassa työ hajosi välillä kovin näkymättömiksi puroiksi ja noroiksi, että kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa.  Koko talon näkökulmasta Noste ei ole ollut kovin näkyvässä roolissa. Nöyränä noita palkintoja olen ollut pokkaamassa.

Opiskelija tai opiskelevaksi aikova oli Nosteessa keskushenkilö. Uskon että monta hyvää käytäntöä tämä näkökulma antoi toimijoille, ohjauksen rakenteille ja malleille. Yhteistyövelvoite uudessa vapaan sivistystyön laissa saa paljon tukea Nosteen käytännöistä.

Otavan Opiston reksin hommassa vauhtisokeus on vaarana koko ajan. Ilmassa liikaa palasia, joita pitää yrittää varjella, kuljettaa uuteen asentoon tai ottaa koppi. Joko pehmeästi kuin höyhen otetaan tai joustavasti voimaa käyttäen kuin kiveä kannattelisi. Jaksamisen ongelmaa olen tänä syksynä pohtinut paljonkin. Minua aiemmin jaksamaan auttanut Kirsi Kunnaksen runo ei enää ole auttanutkaan. Tarkoitan sitä Meritähteä joka hokee että jaksaa kyllä vaikka yllä on tuhat tonnia vettä. Kun on litteät pakarat, terävät sakarat ja paineenkestävät kakarat. Minulle on tullut suorastaan kauhukuva; yksin pimeässä, hokemassa että jaksaa jaksaa vaan, terävät sakarat apuna, että kukaan ei edes pääse lähelle! Tuollainen jaksaminen on omalta osaltani mahdotonta. Tarvitsen teitä työkaverit! ps. eivät ne litteät pakarat kuitenkaan vahingoksi ole.