Reksiblogi 9.4.2012

Näihin aikoihin keväästä 80-luvun alkupuolella pelattiin opiston tiedotus- ja viestintälinjalla sekä kansainvälisen kasvatuksen linjalla Maailmanjakoa. Sitä pelattiin useana vuonna ja aina se oli yhtä mukaansa tempaavaa ja koko opistoa kiihottavaa touhua.

Opiskelijat ja opettajat, noin 40 kaikkiaan, oli jaettu viiteen ryhmittymään tai rooliin. Viikon kestävän pelin aikana USSR, Kiina, USA ja YK  neuvottelivat maailman jakamisesta ja rauhan edistämisestä. Lähtökohtana oli tilanne toisen maailmansodan jälkeen mutta 1980-luvun tietämyksellä, tekniikalla ja kansainvälisellä osaamisella. Yksi ryhmä oli vastuussa neuvottelujen tiedottamisesta. Tiedottajaryhmä teki uutisia ja ohjelmia neuvottelujen kulusta niin radioon, televisioon kuin sanomalehtiinkin. Olipa mukana myös keltainen lehdistö, joka herkutteli erilaisilla skandaalilööpeillä. Neuvottelijoiden taustoja kaiveltiin ja synkkiä salaisuuksia paljastettiin.

Viralliset neuvottelut tapahtuivat ”Otavan konferenssikeskuksessa” englanniksi ja koko opiston viikkoarkkitehtuuri oli otettu käyttöön ilta-aikaa (ja toisinaan jopa yötä) myöten. Viralliset YK:n turvallisuusneuvoston kokoukset pidettiin aina lounaan jälkeen. Sitä ennen olivat maakohtaiset kokoukset ja strategiapalaverit. Jännitystä ei puuttunut. Ei vältytty kidnappauksilta, tietovuodoilta, loikkauksilta eikä muultakaan politiikkaan kuuluvalta peliltä. Neuvottelijat pukeutuivat asianmukaisiin asuihin ja heti kahvilta alkoi tihkua ensimmäiset uutiset neuvottelujen kulusta ruokalassa ilmoitustaulun uutislehtiin ja televisioon.

Pääuutiset saatiin lounasaikaan. Ne käsittelivät edellisen päivän neuvottelujen tuloksia, taustoittivat päätöksiä ja haastateltavat esittivät ajatuksiaan prosessin kulusta.

Elettiin kylmää sotaa ja maailmasta haluttiin parempaa. Neuvottelijat olivat opiskelleet kansainvälistä historiaa, politiikkaa ja maantiedettä. Kolmannen maailman jakamisessa ymmärrys mahdollisuuksista ja maiden tulevaisuudesta auttoi pääsemään hyviin lopputuloksiin. Neuvottelutaidot ja hyvä englannin osaaminen olivat tärkeitä valtteja. Eräässä maailmanjakopelissä tapahtui yön aikana terroristihyökkäys. Ryhmä nimeltä ”Veli Puolikuu” oli laittanut neuvottelurakennuksen ”tuhannen päreiksi”. Sieltä löytyi myös heidän manifestinsa ”Nyt riitti”… ja niin edespäin.

Se show siirsi koko maailmanjaon raiteiltaan ja muutti pelin luonteen ratkaisevasti. Rehtori suivaantui. Talkkari suuttui. Kaikki puhuivat tapahtuneesta. Eri teorioita esiteltiin tekijöistä. Seuraavat päivät menivät syyllisten etsintää. Neuvottelut loppuivat eikä maailmaa jaettu sillä kertaa.

Yllätys paljastettiin viikon viimeisessä uutislähetyksessä. ”Veli Puolikuun” muodosti kaksi (tai kolme, jos lasken itsenikin mukaan) opettajaa. Maailmanjakopelin vetäjä Fred ja valokuvauksen opettaja, mieheni Lasse minun avustuksellani dramatisoinut terrori-iskun niin, että vaikka kaikki näytti kaaokselta, kaikki oli vain taiten sekoitettua tilaa, ei rikottua.

Todellisen elämän simulointi vaati sillä kertaa lisämausteita; peli alkoi mennä liian ennakoiduksi ja roolit päälleliimatuiksi.

Olemme nyt aloittamassa ensi lukuvuoden pelillisen arkkitehtuurin suunnittelun ja opetussuunnitelmatyön. Tervetuloa uudet pelit ja pelaajat!