Reksiblogi naistenpäivänä 2012

Suomessa ollaan uudistamassa kansallista kestävän kehityksen strategiaa. Hallitusohjelman linjausten mukaisesti hallitus uudistaa kansallisen kestävän kehityksen strategian, jossa määritellään kestävän kehityksen tavoitteet ja periaatteet.

Valmistelutyö on aloitettu tammi-helmikuussa järjestetyillä strategiatyöpajoilla, joissa on ollut mukana erilaisia kestävän kehityksen strategiatyön vastuuhenkilöitä, asiantuntijoita ja innovaatiotoimijoita.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta osallistuu myös tähän strategiatyöhön. Eilisessä kokouksessa varmistettiin osallisuutta tähän prosessiin.

Valmistelutyössä olen tuonut esille sivistyksen uudelleenmäärittelyä kestävän kehityksen strategian yhteydessä. Puhumme paljon koulutuksesta ja osaamisesta, mutta yhä tärkeämmäksi muodostuu sivistys. Uusi sivistyskäsitys pitää sisällään kestävää tulevaisuutta rakentavan elämäntavan. Ilman sivistysperustaa asiat jäävät irralleen.

OECD:n DeSeCo-prosessissa työstämät tulevaisuuden valmiudet OPH:n asiantuntijoiden jalostamana ovat opetuksen ja kasvatuksen vinkkelistä juuri tätä sivistystyötä: nämä valmiudet voidaan rakentaa kehiksi keskeltä reunoille: 1) minuus ja elämänhallinta, kyky itsenäiseen toimintaan 2) erilaisuuden kohtaaminen ja yhteistyötaidot 3) perusosaaminen, taito käyttää välineitä vuorovaikutteisesti ja 4) kyky pohtia ja toimia vastuullisesti, kestävää tulevaisuutta rakentava elämäntapa ja sivistys.

Koko opetus-ja oppimisjärjestelmä tulisi uudistaa tätä silmälläpitäen.

Pidän englanninkielisestä ”sustainable”- sanasta, koska se pitää sisällään monta kestävän kehityksen näkökulmaa. Jotta kestävä kehitys on mahdollinen, pitää olla ”able” , eli pitää olla siihen mahdollisuudet. Rakenteelliset asiat ja sosiaalinen kestävyys astuu tässä kuvaan. Eriarvoisuus, epäoikeudenmukaisuus, syrjäytyminen ja köyhyys vievät kestävää kehitystä ulottuviltamme ja tavoitteita yhä kauemmaksi. Näistä asioista myös presidentti Tarja Halonen meitä muistutteli Rio+20 valmistelua esitellessään.

Sustainable on myös ”capable”. Pitää olla kyky toimia: tähän tarvitaan nuo aiemmin luettelemani valmiudet tai kompetenssit. On välttämätöntä, että syntyy myös henkilökohtaisella tasolla ”iso kuva”: moninäkökulmainen ja vastuullinen ymmärrys toimia ja tehdä päätöksiä.

Kaikki tarvitsevat näitä valmiuksia. Tärkeää on olla myös paikkoja, missä näitä toimintakompetensseja voi porukalla laittaa toimeksi.

Kansanopistoilla ja vapaalla sivistystyöllä on tässä tuhannen taalaan paikka. Se paikka on myös tuossa mahdollisuuksien asiassa. Kansanopistot toimivat jo nyt laajalti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Jorma ja Seppo Niemelä ovat uranuurtajia hyvinvoinnin sivistysstrategian avaajina. He puhuvat sosiaalista kestävyyttä vahvistavasta koulutuksesta, mihin myös vapaa sivistystyö tarjoaa työkaluja.

Korkeakoulujen puolella puhutaan kestävän kehityksen superosaajista eli henkilöistä, joita tarvittaisiin tuomaan laajaa näkemystä ja poikkitieteellistä vahvaa osaamista ja johtajuutta kestävän kehityksen tutkimukseen ja toimintaan. Komppaan tätäkin ajatusta!