Reksiblogi 7.11.2010

” Lukujärjestyksestäni puuttuu kaikki se elo ja vehreys, mikä siinä oli vielä yläasteella. Riemun kiljahduksia . Naurua, juttelua kavereiden kanssa. Tällaista ei yleensä sallita koulussa lukuaineiden tunneilla…lukuaineiden opettajat vaativat oppilailta tarkkaa keskittymistä tunneilla. Se on oikeasti vaikeaa, jos ei ole pääsyt tuulettumaan ja purkamaan ylimääräistä energiaa pois…
Tuntien aikana sosiaaliset taidot kehittyvät sallittujen keskustelujen myötä. Onnistumisiakin saa useasti vaikka musiikin tuntien parissa.
Onnistumiset hivelevät itsetuntoa ja parantavat näin hyvinvointia. Lapsi tai nuori ei masennu niin helposti, kun huomaa olevansa hyvä jossakin…”
Nämä Venlan ajatukset tulivat vastaani kun pengoin talteen ottamiani lehtileikkeitä viikonloppuna. Ovat Hesarin mielipidesivuilta Nuorten Postista syyskuulta. Kirjoittaja on helsinkiläinen lukion kakkosluokkalainen Venla Kieleväinen.
Venla ottaa esille tärkeitä asioita. Miksi koulun työnteosta tulee niin helposti kuivaa. Venla kuvaa hyvin niitä pieniä asioita, jotka vaikuttavat joko elämää rikastavasti tai toiseen suuntaan. Huomataanko se, että olen hyvä jossakin sellaisessa, mitä ei arvosanoin mitata? Onko minun mielipiteilläni merkitystä? Venla haikailee taito-ja taideaineiden tuntien vapaata ilmapiiriä ja toteaa että pelkkien lukuaineiden pänttäämistä ei kestä.
Kuuntelemmeko näitä opiskelijoiden mielipiteitä aidosti? Minusta kannattaisi. Todella. Nyt kun väännetään kättä seuraavasta tuntijaosta ja tehdään siihen liittyviä päätöksiä, ollaan tärkeässä paikassa. Pelkästään kuntatalouden silmälasien läpi ei kaikkea voi ajatella. Erilaisia tapoja pitää hakea. Uusia ratkaisuja olisi löydyttävä.
Dosentti ja opettajankouluttaja Timo Tossavainen toteaa Vieraskynäkirjoituksessaan: ”Nykyiseen peruskouluun liittyy vakavia ongelmia. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että suomalaisnuorten taidot esimerkiksi matematiikassa ja kielissä ovat heikentyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Näitä ongelmia ei ratkaista pelkästään siirtämällä yksittäisiä viikkotunteja oppiaineesta toiseen. Nuorten syrjäytymisen ja muiden sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen vaatii radikaaleja muutoksia sekä koululta että muulta yhteiskunnalta.” Niinpä!
Ilostuin artikkelista, missä räppäri Paleface eli Karri Miettinen kertoo Harvialan koulukoti-projektista, missä hän musiikkia tekevän kaverinsa kanssa auttoi yläkouluikäisiä poikia purkamaan tunteitaan musiikkiin.”…olivat huippuälykkäitä kundeja, jotka eivät sopeutuneet koulujärjestelmään. Me tunnemme valtavasti pedagogisia menetelmiä, mutta silti pidämme kiinni mallista, jossa yksi puhuu 45 minuuttia ja kaikkien muiden on istuttava hiljaa aloillaan.”
Kuiva kausi pitää saada loppumaan! Lähdetään oppimaan lisää yhdessä, että uskallamme oikeasti muuttaa opetusta rakenteita myöten. Ja muuttua itse!



Tuoreet kommentit