Reksiblogi 14.9.2010
Sileää ja rosoa
Olen tas aivan aivan innoissani siitä meidän talon virtuaalisesta kahvipöydästä eli Yammerista, Se on aivan ihmeellistä, miten hyvin nuo pienet ja nopeasti kirjoitetut pikkuviestit ovat löytäneet paikkansa ja tarpeellisuutensa moninaisessa muussa viestinnässä. Nuo viestit eivät ole niin töksöjä tai toisaalta niin asiallisia kuin sähköpostiviestit. Eivät ne myöskään ole profiilinpäivitystä Facebookin tapaan. Ne tuntuvat olevan viestejä ihmiseltä ihmiselle, työssä ja työhön liittyvässä pohdinnassa; siitä mitä omassa päässä liikkuu. ne ovat melkeinpä parhaimmillaan silloin kun ihminen on itse on jotakin omaa tehdessään havahtunut johonkin juttuun, näkökulmaan tai näkemäänsä asiaan. Kun joku toinen tarttuu ja jatkaa. Erilaisia näkökulmia, erimielisiäkin, mutta siten, että ei olla asetuttu asemiin, jumituttu ennakkokäsityksiin tai poteroihin. Sellainen on oikeasti rakentavaa. Ja hauskaa. Sellainen tekee meille hyvää.
On käsitelty oppimista ja koulua, koulun muuttumista ja laatua; kaikkea sitä mikä on meille työssä aivan keskeistä. Pieniä kosketuksia, ytimiä. Miksi sitten Yammer tekee tuollaisesta vuorovaikutuksesta edelleen hauskaa? Joku muu voisi tietää paremmin. Minusta sillä on merkitystä, että saa olla siinä samalla oma itsensä, antaa näkyä ne hassutkin puolet, heittää suojausta syrjemmälle. Juuri kuin se siemaus kahvikupista. Kun työyhteisössä on uusia jäseniä ja etätyöntekijöitä toimijoina, siitä fyysisestä kahvipöydästä kaukana, opitaan tässä virtuaalipöydässä koko ajan toisistammekin. Sileää ja rosoa. Tänäänkin tuli mukaan muutama uusi tyyppi.
Kun veistän kuvia, tuo sileys ja roso, pinnan rakenne kiinnostaa. Rosoisuus on vanhemmittain tullut muutenkin yhä tärkeämmäksi. Leonard Cohen taisi jossakin laulussaan sanoa jotenkin niin että ” there is crack in everything, that’s how the light comes in”. Rosoa on tämä epävarmuus, tämä keskeneräisyys, tämä riittämättömyys. Murtuman kautta valoa pääsee sisälle. Sileä ja täydellinen on joskus oikeastaan todella tylsää.
Grundtvigin yksi suuri kysymys oli, mistä tulee valo. Arvatkaa mistä hän sitä löysi? No ihmisistä itsestään, rikkinäisistä ja rosoisista. Oppimisen mahdollisuus.
Syksyn kirjoitukset alkoivat maanantaina. Sitä ruljanssia jokunen viikko. Onnea kirjoittajille!


Tuoreet kommentit